Vauhtiviikot

Aika menee ihan älyttömän nopeasti. Minun aikani on vielä perheemme arvottominta, sen edelle menee oikeasti kaikki muu. Tarkoitan siis minun minun minun aikaani, en sitä aikaa kun teen kodin tai lasten tai yleisesti arkemme eteen jotain.


Lisäksi on taas ollut paljon menoa ja meininkiä. Harmittaa kun ei tule päivitettyä blogia useammin, vauhdikkaat päivät vain syöksyvät ohi, jääköhän niistä muistijälki... Tällä viikolla saimme maanantaina tätini meille kylään ja kävin vauvan kanssa neuvolassa ja illalla yksin salilla, tiistaina satoi ensilumi ja olin melkein koko päivän vauvan kanssa ystäväni luona sadan kilometrin päässä Helsingistä, keskiviikkona olimme koko perhe Naistenklinikalla Nellin lääkärinajan takia ja illalla Villen mentyä töihin kävin lasten kanssa Malmilla kaupoilla ostamassa nimiäislahjan ystävämme pojalle (huh mikä reissu... Jompikumpi lapsirakkaista ulisi koko ajan. Aina yhtä ihania bussimatkat lasten kanssa...), torstaina kävin aamupäivästä kuntosalilla ja sitten jäin taas illaksi yksin lasten kanssa Villen mentyä iltavuoroon ja käytin meidät illalla ensin puistossa ja sitten saunavuorollamme jälleen huudon ja ulinan säestyksellä. Perjantaina tein perus kotihommia ja sain olla hetken vain vauvan kanssa kotona Villen käytyä Naken kanssa kaupassa, ja sitten vanhempani tulivat meille yökylään ja Ville lähti ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen yövuoroon. Eilen lähdettiin vanhempieni ja tietysti lasten kanssa heti aamusta Jumboon ja Flamingoon, ja puolilta päivin tulin lasten kanss a takaisin kotiin ja yhdeksi mentiin koko perhe ystävän muksun nimiäisjuhlaan. Juhlien jälkeen Ville paineli nukkumaan ja minä tein mulle ja tytöille pesän sohvalle, ja olikin ihana olla siinä yhteisen peiton alla lämpimässä piirrettyjä katsellen. Väsytti kamalasti, Nakkekin meni pitkästä aikaa jo ennen seitsemää nukkumaan ja tänä aamuna herättiin vasta yhdeksältä!


Tänään on Villen ja minun kolmas hääpäivä. Kirjoitettiin rakkauskirjeet toisillemme. Muuten ei ehdittykään juhlistaa, kun Ville nukkui yövuoron univelkoja ja hänen herättyään me lähdettiinkin tyttöjen kanssa miltei samantien ystäväni luo. Yritin että olisin jättänyt vauvan kotiin mutta ei oikein sopinut, joten todella kiukkuisena otin sitten jälleen lauman mukaani ja taas sitä mentiin. Ihana vierailu oli kuitenkin, kiukkuni suli, ystäväni koti oli lämmin ja kodikas. Tytöt riehuivat ja oli niin ihanaa kun minun pieni Nakkeni niin reippaana touhusi ja sai taas olla hyväksytty ja pidetty omana itsenään. Nuo Naken lääkärikäynnit saavat aina joiksikin päiviksi mieleni apeaksi, ne ovat niin ongelmakeskeisiä (tietysti, eihän lääkärissä käydä päivittelemässä miten hyvin pyyhkii, vaikka arjessa usein siltä tuntuukin) ja niiden jälkeen olen surullinen ja huolestunut, pienen tyttöni tulevaisuus tuntuu kohtuuttoman kiviseltä. Hän on niin ihana tyttö, reipas ja suloinen, hän oppii jatkuvasti uutta mutta niin useinuuteen sisältyy pikkuriikkinen suru tai huoli. Hän osaa paljon sanoja ja harjoittelee jo lauseitakin, muttei ymmärrä kysymystä "haluatko maitoa vai mehua?". Hän oppii jatkuvasti uusia taitoja, mutta ennemminkin matkimalla ja toistamalla kuin itse keskimällä. Hän on minun pikkuinen varjoni, en pääse minnekään ilman häntä. Huudan ja komennan liian usein mutta aivan älyttömästi myös halaan ja kehun; yritän olla itselleni armollinen, olen niin hyvä äiti kuin milloinkin pystyn ja jaksan. Nyt olen väsynyt ja lyhythermoinen, pitkään jo ollut oman ajan tarpeessa. Villellä on ollut tässä listassa pelkkiä ilta- ja yövuoroja, illat yksin lasten kanssa ovat rankkoja. Vauva on minun vauvani, kääntyy sinne päin missä olen, on nytkin sylissäni. Hän on ihana, hän imee musta kaikki mehut. Olen laskenut rimaani aivan helvetisti, monikaan asia ei ole niin justiinsa. Heti kun Villen työvuorot sallivat otan itselleni pari omaa tuntia, tuntuu että muuten kaikki leviää, pinnani on liian usein kireä.