Vauvan yökamuna

Valvonpa tässä hämärässä huoneessa vauva sylissäni ja mietiskelen, että on tämä kyllä sieltä ja syvältä! :-D Viimeiset pari viikkoa vauva, joka ei ole missään vaiheessa ollut mikään hyvä nukkuja, on nyt oikein kunnostautunut ja herää tunnin, kahden välein itkuun ja nukahtaa vain syliin. Siis oikeasti, onko hirveämpää herätystä kuin vauvan itku! Onko kauheampaa kuin umpiväsyneenä kesken uniensa heijailla huutavaa kääröä? Olen joka herätyksessä pirun kiukkuinen ja nytkin, herättyäni 5.30 ei huvita enää mennä nukkumaan, kun rääkyherätys tulee kohta kuitenkin.


Onneksi vauvoilla on kaikkia h e l v e t i n vaiheita koko ajan, joten roikun kiinni toivossa, että kyllä näihin unihommiinkin jotain uutta twistiä saadaan. Olisi ihana olla sellainen lempeä äitihahmo joka alistuneesti hymyillen hoitaa yöheräämiset, eikä tällainen noita-akka. Mutta näillä mennään. Vauva venyttelee sylissäni onnellisena ja tuhisee niin levollisesti - lapset, nuo itsekkäät pikku pirulaiset. :-D Maailma pyörii heidän napansa ympärillä ja niinhän sen tietysti kuuluukin mennä.