lauantai 31. lokakuuta 2015

Vauvan yökamuna


Valvonpa tässä hämärässä huoneessa vauva sylissäni ja mietiskelen, että on tämä kyllä sieltä ja syvältä! :-D Viimeiset pari viikkoa vauva, joka ei ole missään vaiheessa ollut mikään hyvä nukkuja, on nyt oikein kunnostautunut ja herää tunnin, kahden välein itkuun ja nukahtaa vain syliin. Siis oikeasti, onko hirveämpää herätystä kuin vauvan itku! Onko kauheampaa kuin umpiväsyneenä kesken uniensa heijailla huutavaa kääröä? Olen joka herätyksessä pirun kiukkuinen ja nytkin, herättyäni 5.30 ei huvita enää mennä nukkumaan, kun rääkyherätys tulee kohta kuitenkin.


Onneksi vauvoilla on kaikkia h e l v e t i n vaiheita koko ajan, joten roikun kiinni toivossa, että kyllä näihin unihommiinkin jotain uutta twistiä saadaan. Olisi ihana olla sellainen lempeä äitihahmo joka alistuneesti hymyillen hoitaa yöheräämiset, eikä tällainen noita-akka. Mutta näillä mennään. Vauva venyttelee sylissäni onnellisena ja tuhisee niin levollisesti - lapset, nuo itsekkäät pikku pirulaiset. :-D Maailma pyörii heidän napansa ympärillä ja niinhän sen tietysti kuuluukin mennä.

2 kommenttia:

  1. Toivo on kaikkein tärkeintä. Niin kuin sanoit, kyllä tuo tilanne kehittyy johonkin suuntaan. Mutta aika raastavaltahan tuo kuulostaa. Ja just se, että voi mitenkään hyödyntää valveillaoloaikaa, koska väsyttää eikä jaksa, eikä voi laittaa valoja. Paljon jaksamista!
    ps. sä olet lempeä äitihahmo!

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo vauvan kanssa pimeessä valvominen kävis kyllä kidutuskeinosta! Nostan kyllä kovasti hattua huonounisten lasten vanhemmille!

      Oon mä ulospäin lempeä mut ajatukset on aika mustia välillä :D

      Poista

Mitäs mietit?