Kiva viikonloppu

Onpas ollut rento ja mukava viikonloppu. Tai no tänäänhän taitaa olla maanantai, mutta koska Villellä on ollut vielä tänäänkin vapaata niin menköön viikonlopun piikkiin tämäkin päivä. Sain nukkua sekä tänään että lauantaina mikä jo lähtökohtaisesti takaa päivälle hyvät vibat. Viimeksi mun nukkumisvuoro oli - helvetti vieköön - heinäkuussa! Olen liian tottunut aikaisiin herätyksiin ja tunnen liikaa sympatiaa nähdessäni miten kamalan tahmeita aamut Villelle on, mutta nyt oikein kovetin itseni että en kyllä varmasti nouse, jumankauta!, enkä noussut. Suloista oli nukkua ja kaikkein suloisinta oli lauantaina hyviltä unilta heränneenä hipsutella tyhjään alakertaan aamukahville. Tuo on aivan mun nuupahtaneen kotiäidin fantasiaosaston villeimmästä päästä ja nyt sen todeksi koin.


Tein eilen puistossa 4 x 20 kyykkyä ja olen tänään kävellyt niin sanotusti köntsät housussa. Tai siis kuin köntsät housussa tietenkin. En muista milloin olisi olleet näin kipeät lihakset. Olen alkanut pitämään iänikuisista puistoiluistamme keksittyäni itsellenikin ohjelmaa niihin. Sen sijaan että palelisin hiekkalaatikon reunalla jauhamassa paskaa kaksi-vuotiaan kanssa ("joo-o, siellä on koira. Joo-o, koira sanoo hau. Joo-o, koira on lenkillä. Joo-, täti kävelee koiran kanssa." Jne jne, kuin rikkinäinen äänilevy Jaarinjaarinlandian levykokoelmasta.) jumppaan tai venyttelen. Nakkekin on oppinut "umppaamaan" ja matkii minua huitoen aitaa vasten sekapäisen näköisenä kovaäänisesti läähättäen, eli miltä ilmeisesti näytän pystypunnerruksia tehdessäni.


Lauantaina oli myöhäännukkumisen lisäksi muutakin luksusta, kun kävin vauvan kanssa kahdestaan ystäväni luona. Herkuteltiin ja juoruttiin ja niillä eväillä jaksaa taas (hetken, ollakseni realistinen) tätä arkea. Kotiuduttuani lähdettiin porukalla autolla vähän kauemmas puistoon ja huolestuin kovasti kun sinne tuli pikkupoika yksin ilman ulkovaatteita. Varmaan puoli tuntia jututin häntä ja olin jo soittamassa hätänumeroon, kun hän sitten lähtikin yhtaikaa kanssamme ja ainakin sanoi menevänsä kotiin. Sydämestäni toivon hänelle hyvää kotia mihin mennä, missä olla.


Lauantai-iltana pelattiin vielä sanapeliä ja katsottiin American Horror Storya muksujen mentyä nukkumaan. Ah olen innoissani tuosta sarjasta! Tänään aloitettiin kakkoskauden parissa ja en ole ekan jakson jälkeen vakuuttunut: Rehellinen kauhu ja verenvuodattaminen ei haittaa (tv:ssä siis), mutta kaikki alistaminen on ihan no-no, ja sitähän tuolla mielisairaalamiljöössä piisaa.


Sunnuntaina ulkoistettiin päivällinen kulinaristisesti Hesburgerille. Herkuttelun päälle tehtiin puoli tuntia ikkunaostoksia, joiden aikana Nakke kirmaili kuin päätön kana aivan hyperinnokkaana. Energiaa riitti vielä Naurusaareen, joka on Flamingossa sijaitseva lasten sisäleikkipuisto. Vauva tyytyi hengailemaan maitobaarissa ja keräämään ihastuneita katseita. Illalla kotona hän kääntyi ensimmäistä kertaa vatsalta selälleen! Sen jälkeen ei ollakaan kääntymisiä nähty, mutta akselinsa ympäri hän potkuttelee nopeasti, harvoin on siinä mihin hänet laitan. Ihana pieni vauvani joka kasvaa, kasvaa vaan, vaikka niin usein joutuu vauhdikkaan isosiskonsa varjoon.


Tänään oli ihanan rento ilta täällä kotona! Ei mitään uhmadraamaa eikä hermojenkiristelyä, vaan tyytyväisenä Villen sylissä nukkuva vauva sekä Nakke, joka halaili ja pussaili äitiä ja kiipeili kikattaen päälläni kun yritin venyttää kipeitä reisiäni jumppamaton päällä. Mulla on luonteenomainen tapa suorittaa arkeanikin ja tiettyyn pisteeseen asti saan kiksit siitä kun "hommat skulaa" (kirjoitinko juuri samaan lauseeseen kiksit ja hommien skulaaminen...), mutta välillä uhkaa mennä överiksi ja siihen tällaiset löysät päivät on mitä parhainta lääkettä.