maanantai 5. lokakuuta 2015

Kiva viikonloppu

Onpas ollut rento ja mukava viikonloppu. Tai no tänäänhän taitaa olla maanantai, mutta koska Villellä on ollut vielä tänäänkin vapaata niin menköön viikonlopun piikkiin tämäkin päivä. Sain nukkua sekä tänään että lauantaina mikä jo lähtökohtaisesti takaa päivälle hyvät vibat. Viimeksi mun nukkumisvuoro oli - helvetti vieköön - heinäkuussa! Olen liian tottunut aikaisiin herätyksiin ja tunnen liikaa sympatiaa nähdessäni miten kamalan tahmeita aamut Villelle on, mutta nyt oikein kovetin itseni että en kyllä varmasti nouse, jumankauta!, enkä noussut. Suloista oli nukkua ja kaikkein suloisinta oli lauantaina hyviltä unilta heränneenä hipsutella tyhjään alakertaan aamukahville. Tuo on aivan mun nuupahtaneen kotiäidin fantasiaosaston villeimmästä päästä ja nyt sen todeksi koin.


Tein eilen puistossa 4 x 20 kyykkyä ja olen tänään kävellyt niin sanotusti köntsät housussa. Tai siis kuin köntsät housussa tietenkin. En muista milloin olisi olleet näin kipeät lihakset. Olen alkanut pitämään iänikuisista puistoiluistamme keksittyäni itsellenikin ohjelmaa niihin. Sen sijaan että palelisin hiekkalaatikon reunalla jauhamassa paskaa kaksi-vuotiaan kanssa ("joo-o, siellä on koira. Joo-o, koira sanoo hau. Joo-o, koira on lenkillä. Joo-, täti kävelee koiran kanssa." Jne jne, kuin rikkinäinen äänilevy Jaarinjaarinlandian levykokoelmasta.) jumppaan tai venyttelen. Nakkekin on oppinut "umppaamaan" ja matkii minua huitoen aitaa vasten sekapäisen näköisenä kovaäänisesti läähättäen, eli miltä ilmeisesti näytän pystypunnerruksia tehdessäni.


Lauantaina oli myöhäännukkumisen lisäksi muutakin luksusta, kun kävin vauvan kanssa kahdestaan ystäväni luona. Herkuteltiin ja juoruttiin ja niillä eväillä jaksaa taas (hetken, ollakseni realistinen) tätä arkea. Kotiuduttuani lähdettiin porukalla autolla vähän kauemmas puistoon ja huolestuin kovasti kun sinne tuli pikkupoika yksin ilman ulkovaatteita. Varmaan puoli tuntia jututin häntä ja olin jo soittamassa hätänumeroon, kun hän sitten lähtikin yhtaikaa kanssamme ja ainakin sanoi menevänsä kotiin. Sydämestäni toivon hänelle hyvää kotia mihin mennä, missä olla.


Lauantai-iltana pelattiin vielä sanapeliä ja katsottiin American Horror Storya muksujen mentyä nukkumaan. Ah olen innoissani tuosta sarjasta! Tänään aloitettiin kakkoskauden parissa ja en ole ekan jakson jälkeen vakuuttunut: Rehellinen kauhu ja verenvuodattaminen ei haittaa (tv:ssä siis), mutta kaikki alistaminen on ihan no-no, ja sitähän tuolla mielisairaalamiljöössä piisaa.


Sunnuntaina ulkoistettiin päivällinen kulinaristisesti Hesburgerille. Herkuttelun päälle tehtiin puoli tuntia ikkunaostoksia, joiden aikana Nakke kirmaili kuin päätön kana aivan hyperinnokkaana. Energiaa riitti vielä Naurusaareen, joka on Flamingossa sijaitseva lasten sisäleikkipuisto. Vauva tyytyi hengailemaan maitobaarissa ja keräämään ihastuneita katseita. Illalla kotona hän kääntyi ensimmäistä kertaa vatsalta selälleen! Sen jälkeen ei ollakaan kääntymisiä nähty, mutta akselinsa ympäri hän potkuttelee nopeasti, harvoin on siinä mihin hänet laitan. Ihana pieni vauvani joka kasvaa, kasvaa vaan, vaikka niin usein joutuu vauhdikkaan isosiskonsa varjoon.


Tänään oli ihanan rento ilta täällä kotona! Ei mitään uhmadraamaa eikä hermojenkiristelyä, vaan tyytyväisenä Villen sylissä nukkuva vauva sekä Nakke, joka halaili ja pussaili äitiä ja kiipeili kikattaen päälläni kun yritin venyttää kipeitä reisiäni jumppamaton päällä. Mulla on luonteenomainen tapa suorittaa arkeanikin ja tiettyyn pisteeseen asti saan kiksit siitä kun "hommat skulaa" (kirjoitinko juuri samaan lauseeseen kiksit ja hommien skulaaminen...), mutta välillä uhkaa mennä överiksi ja siihen tällaiset löysät päivät on mitä parhainta lääkettä.

6 kommenttia:

  1. Olipa ihana kirjoitus! Mistä aloittaisin...:

    Tosi hyvin jaksoit tehdä kyykkyjä ja muutenkin jumpata ulkona, vau!! Tosi hienoo että toi on oikeesti mahdollista, siis urheilla samalla kun lapsi tekee omia puuhia, tosi hyödyllistä :) Hahaha, hyvä että Nakke matkii sua :D

    Voi että miten vauva kasvaa nopeesti, tosi jännä että jo tuon ikäinen pystyy vaihtamaan asentoa, ja monta kertaa.

    Kaiken kaikkiaan tosi kiva kuulla että oot saanut nyt vähän enemmän levättyä ja on ollut mukavia päiviä (ihan kuin muut päivät muka olis kauheita) :)
    -Zazu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :)

      Nyt suorastaan kauhistuin kun sain niin paljon jumppa-kehuja joten pitää ottaa vähän takasin :D : En mä silloin tee kun puistossa on muita, ja aina ihan pienissä erissä vaan kun N kuitenkin tarvii apua/ kaveria, mut onhan tuo parempi kuin jos ei mitään tekis :)

      Joo nyt näitkin vauvan kasvun livenä, nopeesti kyllä kasvaa. Onneks, ja samalla nyyh :D

      Poista
  2. Mäkin kiinnitin heti huomiota tuohon puistojumppaan. Vau! Kyllähän sitä tietää, että tuollainen pakollinen luppoaika kannattais käyttää hyödyksi, mutta kuinka moni oikeesti saa käytettyä sen ajan. Ois muutenkin siistiä, jos sais lisää voimaa ja ketteryyttä. Mitkähän olis ennen kaikkea tuota ketteryyttä kehittäviä? Ja toisaalta voimaakin. Miten esim. voi oppia tekemään punnerruksia silleen, että kyynärpäät ei sojota sivuille vaan on vartalonmyötäisesti? Monet liikkeet tuntuu niin haastavilta, ettei niissä pääse edes alkuun. Mistä sä keksit noita jumppaliikkeitä?

    =D Ihastuttavaa, että Nakella riittää energiaa. Oon jo nyt alkanut miettiä, miten pidän Naken aisoissa sitten, jos/kun hengaan sen kanssa ulkona esim. autoteiden läheisyydessä.

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, nyt oon tosiaan ihan kauhuissani et vaikutan joltain supersportilta! :D Silloin tällöin siis muun puistopönöttämisen lomassa jotain teen :D yleensä ihan vaan kyykkyjä, pystypunnerruksia ja dippejä ja välillä jotain juoksuja niin et yritän vaikka 10 metrin matkan pinkoo nopeesti ja kosketan maata kääntöpaikalla. En mä oikein muita liikkeitä keksikään :D Venyttelyä teen kanssa välillä. Mulla ketteryyttä lisäis merkittävästi se et saisin mahaa pienemmäks! :D

      Nakessa onkin "piteleminen" kun se on nyt vielä innostunu karkailusta :D onneks se ei kauheen nopea oo ja vähän arastelee uusissa paikoissa niin on sit toivoa et pysyy lähellä.

      Poista
  3. Se Amerikan horror storyn 2. tuotantokausi oli hirvee pettymys. Katoin ehkä 3 jaksoo ja jätin loput kattomatta, surkee juoni!

    N:n energia on kyl ihailtavaa, miten innokkaana hän kesällä viuhtoi menemään leikkipuistoon, miten mukava sinne oli kävellä, kädet viuhtoivat ja jalat ei meinannu koskettaa maata, naama oli yhtä hymyä.

    Hyvä idea toi leikkipuisto urheilu!

    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan sinnikkäästi katottu sitä kakkoskautta ja nyt tykkään siitäkin! Ollaan muistaakseni kutos- tai seiskajaksossa. Hitto se on kyllä karmiva! :D Eilen katottiin niin jännä jakso et näin siitä painajaisiakin, ja vieläkin karmii!

      Hah, N on kyllä liikuttava juostessaan kun tosiaan tuntuu et jalat ei ees koskettais maata! :D

      Poista

Mitäs mietit?