Peruskivaa

Tänään on ollut oikein sellainen tavallisen kiva päivä. Vastapainona viimeksi kirjoittamalleni - sellaistakin ajattelen, välillä usein, mutta ehkä 80% kaikesta on tämän päivän kaltaista. Tasainen mieli, tasaista arkea. Pieniä arkisia iloja.

Aamulla Ville sai jäädä nukkumaan ja minä nousin lasten kanssa. Korvia oikein vihloo kun Ville esittää nukkumistoiveen väsymykseen vedoten - jumalauta, imetän x määrän per joka yö ja herään "aamuisin" neljältä sirkeäsilmäisen vauvan kanssa, joten kovin kovaa empatiaa en osaa muiden kuin omaani väsymystä kohtaan tuntea. Välillä tuntuu, että koko tämä pikkulapsiaika on yhtä mittelöintiä siitä, kummalla vanhemmalla on rankempaa ja kummanko ne pikku mussukat on ajaneet ahtaammalle. En vaihtaisi tätä aikaa mihinkään, oikeasti, mutta pidätän itselleni oikeuden valittaa. ;-)

Aamuhommien jälkeen lähdettiin puisto-kauppa- ja kirjastorundille. N rrrrrakastaa puistoja ja intti koko parin kilometrin kävelyn miten "käiä (kävellä), puikku (puistoon)", uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, ja kun "puikku" vihdoin siinti edessämme kuin virkistävä keidas aavikolla ei tyttöä pidätellyt enää mikään, vaan ihmeen ketteränä toppavaatteissaan hän sinkosi rattaista ja lähti pinkomaan kohti ah!, puikkua, itsekseen onnesta hihkuen.

Kotona tein kiireellä ruokaa ja sain kriitikoltani arvion "naaam!" sekä pyynnön ottaa lisää. Wuhhuu, nyt taas jaksaa seuraavat kymmenen nyrpistelyä ja ruokalakkoa... Lapset sattuivat kerrankin nukkumaan yhtaikaa päikkärit ja minä satuin kerrankin ottamaan oikein rennosti; istuin vain nojatuolissa ja join kahvia, katsoin telkkaria ja annoin ajatusten tulla ja mennä.

Naken herättyä kyyläsimme ikkunasta kun huoltomies vaihtoi pihalla lamppua. "Meees! Lamppu! No!", Nakke kommentoi tilannetta topakkana. Syötiin välipalaa ja vauva söi tissiä ja kelli matolla (hän on oikeasti niin tyytyväinen vauva että viihtyy yksin lattialla k e l l i e n, niin mahtavaa!) ja vastaanotti kevyttä perheväkivaltaa eli innokkaan siskonsa hellyydenosoituksia...

Lähdettiin bussilla kauppaan. Vauva nukkui ja Naken kanssa höpöteltiin niitä näitä hyvissä tunnelmissa. Ei siis ihanaa julkisten tilojen uhmadraamaa tällä kertaa! Hilasin meidät vahingossa väärään bussiin ja jouduttiin kävelemään pari kilometriä, mutta eipä se haitannut. Kaupassa N avuliaana muistutteli mulle mitä pitää ostaa - Omppu! Pava! (banaani) Nakki! (ei ostettu) Makka! (makkara - ei sitäkään) Maia! (maito - sitä aina) Kalkki! (ei nyt karkkia) - ja vauva nukkui, nukkui vaan.

Jonossa vartija tuli kurkkimaan vaunuihimme. Mietin jo epäluuloisena että vaikutankohan röyhkeältä myymälävarkaalta jonka rattaat on lasten sijaan salakavalasti tungettu täyteen ruokaa voi hyvänen aika mikä minussa saa luulemaan niin (!!), kun vartija ystävällisesti kertoikin että on kiva katsoa muiden lapsia, kun hänellä on itsellään kahdeksan-viikkoinen tyttö kotona. Oli kiva jutella, kielsin itseäni ajattelemasta itseäni tyhmänä (koska en todellakaan ole tyhmä) ja siinä kaksi ihmistä aidosti kohtasi toisensa lapsista jutellen. Ei mitän maailman cooleinta smalltalkia vaan aitoa, lämmintä jutustelua josta jäi hyvä mieli.

Paluumatkalla bussissa joku ystävällinen nainen alkoi jutella Nakelle, mikä luultavasti pelasti matkan uhmaraivareilta. Sain hengähtää helpotuksesta kun matka meni kivasti ja kovasti kehuinkin reipasta tyttöäni ja palkitsin hänet puistoreissulla, vaikka kassi painoikin kuin olisi ollut kivillä täytetty ja nälkäkin vähän vaivasi. Naken iloa ja energisyyttä oli kuitenkin kiva seurata ja tietysti pääsinhän kotona helpommalla kun neiti Minulla Sitä Energiaa Piisaa sai purkaa enimmät energiat pellolle.

Kotona purettiin ostokset samalla tyylillä kuin tyhjennämme tiskikoneen: Nakke ojentaa minulle tavaran kerralla, sanoo sen nimen, minä toistan nimen ja laitan paikalleen. Hidasta, mutra niin mieluisaa hänelle olla äitille apuna (sydän!). Syötiin ja Naken istuessa potalla Pikku Kakkosen lumoamana sain imuroitua ja luututtua alakerran. Iltaan ei sitten enää ihmeitä mahtunutkaan: Vauva kelli jälleen matolla ja väläytteli maailman suloisimpia pikku hymyjään, Naken kanssa riehuttiin ja pelattiin futista (-> hän keikahti sohvalla ja iski silmäkulmansa käsinojaan. Oi parkua!), kylvetin molemmat tytöt, annoin iltapalat. Luettiin Naken kansa kirjaa ja hän meni nukkumaan, ja sitten nukutin vauvan syliin ja tuossa hän nyt on sohvannurkassa nukkunut, mitä nyt kerran herännyt syömään.

Well hello there, oma aika. Kahvakuulatreeni ja suihku. Viime viikolla aloittamani Sinkkuelämää -leffa loppuun. Nuudeleita ja marjarahkaa. Hiljainen koti, rauhallinen mieli. Juuri nyt kaikki hyvin.