Riittämätön, riittävä

Täytettiin eilen Villen kanssa sellaista neuvolan voimavarakyselyä (Villen suureksi riemuksi, haha) tämän aamuista nelikuukautis-neuvolakäyntiä varten. Kyselyssä oli yhtenä kohtana jotenkin että "koetko olevasi riittävän hyvä äiti" johon spontaani vastaukseni oli: Osittain eri mieltä. Ville tätä kovasti ihmetteli, mikä helli riittämättömyyden tunteiden täyteistä mieltäni.


Tahtoisin ehtiä ihastella vauvan huimaa kehitystä - minun pikkuiseni rakkaani kuopukseni on jo lähes tuplannut syntymäpainonsa, liikkuu lattialla akselinsa ympäri ja kääntyy ympäri sekä vatsaltaan että selältään. Hän on oppinut huutelemaan vaativasti kaivatessaan seuraa eikä enää hyväksy ohimennen laitettua tuttia ja poskelle nakattua pusua. Hän ansaitsisi niin paljon enemmän, ihastusta, syliä, halia, pusua, haltioituneen ja lääpällään olevan äidin jolla on a i k a a .


Ja entäs Nakke sitten! Hän on niin mahtavassa iässä, niin hurjan aktiivinen, niin ääriään täynnä elämisen riemua ja kuplivaa täysillä tekemisen meininkiä. On surullista, että juuri kun hän on iässä jossa hänen kanssaan oikeasti voisi tehdä jotain mistä molemmat nauttivat (sori vauva! Vahvuuteni ei ole vauvanhoidossa) ei minulla ole siihen aikaa. Teen koko ajan jotain enkä saa mitään valmiiksi; teen fyysisesti ja henkisesti usein voimieni rajoilla ja saan silti niin surkean harvoin kokemuksen siitä, että olisin tehnyt hyvää.


Tänään puhuin näistä ajatuksista neuvolassa ja pienen hetken pelkäsin pillahtavani itkuun. Kotona mietin että ei jumalauta, tämä on minun elämäni, ei voi olla että jatkuvasti koen olevani jotenkin huono kun en todellakaan ole. Aivan hetken mielijohteesta passitin Villen ostamaan korviketta vauvalle, jolla alkoikin olla sopivasti nälkä. Ville palasi kaupasta ja niin minun vauvani söi ensimmäisen kerran tuttipullosta ahnaasti ja hyvällä ruokahalulla, aivan kuin kyseessä olisi maailman luonnollisin asia.


Oli niin helpottunut olo! Nappasin Naken avecikseni ja ajettiin kahdestaan Jumboon. Käytiin kahvilla ja olin niin onnellinen ja rauhallinen, jotenkin perin juurin ja sieluani myöten rauhallinen. Katseltiin ohi kulkevia ihmisiä ja juteltiin harvakseltaan ("Mees." "Niin, siellä kävelee mies." "Poika!" "Niin, siinä meni poika ohi" jne jne ym. syvällistä naisten välistä dialogia). Ravittuamme itseämme kahvilla (minä) ja keksillä (Nakke) jatkoimme kaupoille, joissa pyörimme reilun tunnin reippaissa shoppailutunnelmissa. Nakke kirmaili kuin villi pupujussi ja hänen huolettomuutensa tarttui minuun - ostin kahdet housut!


Illalla lähdin vielä hölkälleni. Vaatii minulta paljon lähteä omien juttujeni takia kotoa, etenkin jos huomaan että Ville on väsynyt, lapset kärttyisiä tai tilanne muuten huono. Mutta nyt olen luvannut itselleni että helvetti menen, otan omaa aikaa. En ole niin tärkeä ettei perheeni pärjäisi puolta tuntia ilman minua (tietenkään en), vaikka niin usein ahdistuneena/ stressaantuneena siltä tuntuukin.


Kuten jo kirjoitinkin niin tämä on minunkin elämääni. Eikä minun elämäni saa olla huonommuuden ja jatkuvan riittämättömyyden värittämää toisten tarpeiden täyttämistä. Välillä aamuisin, kun Ville on töissä ja olen saanut meidät kolme pukeisiin ja alas ja Naken syötettyä ja potalle ja kun sitten istahdan oman aamupalani ääreen ja edessäni on mielenkiintoinen aikakauslehti ja toisella puolella vauva tuijottamassa herkeämättä vaanien katsekontaktia, tunnen kuin koko kodista hitaasti tyhjenisi ilma ja tahtoisin haukkoa henkeäni, happea, happea, äiti tarvitsee happea!


Suurin osa päivistä on hyvää, se pitää taas mainita. Nämä hemmetin mahtavat lapset, Nakke joka on niin hauska ja niin uskomattoman upea oma pieni persoonansa, pieni vauvani jonka kanssa nukumme yöt nenät vastakkain ja joka hymyilee niin ilahtuneena ettei kukaan. Ville jonka kanssa olemme vahva tiimi vaikkemme i k i n ä pääse kahdestaan minnekään. Tietynlainen kiireettömyys (vaikka juuri valitinkin kiireestä, heh), vapaus määrittää itse päiväohjelmansa. Se miltä maailma näyttää kaksi-vuotiaan silmin, se miten minä olen hänen suurin esikuvansa (miettikää!!). Kaikki on niin raskasta, kaikki on niin hyvin, kaikki on niin sekavaa, tämä kaikki on maailman selkeintä. Että tällaista!