Kotitöistä, kiitollisuudesta ja elämän lyhyydestä

Hurraa! Vauva nukkuu yläkerrassa ja itse olen alakerrassa. Tuntuu todella tärkeältä saada olla edes vähän aikaa vuorokaudessa ilman näkö- ja kuuloetäisyyttä kumpaankaan lapseen. Tämä on ensimmäinen tällainen ilta vauvan syntymän jälkeen. Tänään hän nukkui elämänsä pisimmät yhtäjaksoiset päikkärit: Tunti neljäkymmentäviisi minuuttia! Elän toivossa että hän nyt miltei puoli-vuotiaana aktiivisesti liikkuvana ja hyvällä ruokahalulla syövänä tyttönä alkaisi saada jo vähän parempaa unirytmiä. Kun jaksaisin, niin voisin myös yrittää opettaa hänet omaan sänkyynsä nukkumaan (mutta luulen etten jaksa).


Olen aivan innoissani hankkinut ja paketoinut joululahjoja. Paketoiminen on ihanaa! Huomenna käyn viemässä Itikseen Hope-yhdistyksen joululahjakeräykseen kolme suloista pakettia kolmelle teinitytölle. Sydän meinasi murtua kun luin lasten joulutoiveita ja silmiin osui "nukenrattaat - tyttö 2 v". Ehkä vähän erilainen elämä tuolla kaksi-vuotiaalla kuin omallani.


Olen jotenkin ylikierroksilla. Arjessa on koko ajan niin paljon kaikkea. Arkemme toimii sujuvasti kuin se kuuluisa junan vessa, mutta se vaatii minulta lähes jatkuvaa miettimistä ja organisoimista. Pidän hyvin sujuvasta arjesta ja siitä että hommat sujuvat mukavasti ja luontevasti, mutta välillä haluaisin aivoni jonnekin rauhaisaan aivo-lepokotiin vähän lomalle, olemaan miettimättä mitään.


Harva muuten varmaan uskoisi, miten paljon äideillä on hommaa. Nythän on somessa liikkunut kirjoituksia metatyöstä eli juurikin siitä jatkuvasta ajatushommasta. Kuka tahansa (no, melkein), voi pyörittää perhe-elämää päivän tai viikon, mutta se että handlaa kaiken jatkuvuuden kuormittaa päätä. Esim. vatehuolto: Varaa pyykkivuoro (menetkö lasten kanssa vai heidän nukkuessaan) - käy pesemässä pyykit - laita kaappeihin - ole kartalla mitkä vatteet sopivat - laita pieneksi jääneet jemmaan, vie aika-ajoin kierrätykseen, katso kuitenkin mitkä on siskolle hyödynnettävissä - jos mahdollista pidä vähän jo seuraavan koon vaatteita jemmassa - huolla ulkovaatteet - hanki ajoissa seuraavan vuodenajan vaatteet, ennakoi koko! - tähän kaikkien liittyen tietysti säilytystilan vähäisyys sekä se, ettet ole miljonääri. Tämä yhtenä pienenä osana arkea.


Kuulostanpa valittavalta/ katkeralta. Oikeasti olen viime viikkoina tarjonnut itselleni kiitollisuuden näkökulmaa, muistuttanut itseäni siitä. Ja oikein muistuttamalla muistuttanut nauttimaan ja kaikesta suunnittelusta ja järjestelmällisyydestä huolimatta viettämään kivoja, rentoja kotipäiviä lasten kanssa.


Viime viikolla oli kyllä taas ohjelmaa melkein joka päivälle. Maanantaina oli Villen viimeinen yövuoron jälkeinen nukkumispäivä ja raahasin itseni ja penskat koko aamupäiväksi Ikeaan. Huh kun oli pinna kireällä lähtiessä ja karjuttiin kaikki kilpaa, mutta perillä kaikki menikin suht ilman säätöä ja viihdyttiin melkein neljä tuntia. Illalla kävin salilla ja saunoin oikein pitkään ja oli niin ihanaa viettää tuo oma tuokioni.


Tiistaina mentiin koko kopla heti aamulla keskustaan, jossa Nakella oli taas yksi lääkäri. Siinä ei kauan mennyt joten käytiin sen jälkeen Kiasmassa ja - nammmmmm! - sushilla. Keskiviikkona olin puistossa Naken kerhokavereiden ja heidän äitiensä kanssa ja torstaina oltiin muuten kotona, paitsi illalla raahasin (aina raahaan :D ) itseni ja penskat saunavuorollemme. Perjantaina lähdettiin taas koko porukka heti aamusta ja käytiin yhdessä ostoskeskuksessa jättimäisillä ruoka- ja jouluostoksilla. Samalla nähtiin Villen täti ja käytiin porukalla Hesburgerissa, ja sitten pitikin kiireellä lähteä kotiin, ja Villen samantien minut, lapset ja viisisataa miljoonaa kauppakassia jätettyään suunnata töihin. Kotona leivoin pizzaa ja illalla vielä Naken kanssa pipareita, kun hän oli siitä niin monena päivänä puhunut.


Lauantaina lähdettiin TAAS koko porukka aamulla suuntanamme Messukeskus ja koiranäyttelyt, joissa tavattiin Villen äiti ja täti. Siellä hujahti koko päivä, oli yllättävän kivaa! Saatiin Villen kanssa olla ylpeitä reippaista lapsistamme. Eilen kävin aamupäivällä Naken kanssa yhdessä isossa lätäkössä kahlaamassa (N rakastaa lätäköitä). Oli aika idyllistä kun vettä vihmoi taivaalta ja Naken lätäkköriemu oli rajaton, ja ohi käveli toisiinsa liimautunut pariskunta yhteisen sateenvarjon alla. Illalla jäin taas yksin lasten kanssa Villen iltavuoron takia ja varmaan ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli rauhallinen ja itkuton ilta alusta loppuun. Yleensä nukkumaanmenon lähestyessä molemmat ulvoo kilpaa ja mulla ei vaan kädet riitä, ja sitten vauva ei vielä nuku kuin sylissä ja ns. oma aikani menee vauvan patjana levottomana ja väsyneenä. Mutta eilen ei siis kukaan ulvonut, hurraa. Ei touhukkaan viikon päälle viitsitty lähteä minnekään (+ oli helvetinmoinen tuuli ja sadetta) vaan oltiin vain kotona. Niin ja siivosin sisävarastomme ja päivitin taas vaatejemmoja, mikä saikin miettimään miten helvetisti ns. ajatustyötä kaikkiin kodin juttuihin liittyy, sen fyysisen työn lisäksi siis. Onneksi olen alkanut opetella delegoimaan ja Ville on aulis tekemään mitä pyydän - siinä tiimityömme salaisuus.


Tulipas pitkät selostukset. Aika menee pelottavan nopeasti, pakko yrittää laittaa jotain tapahtumia ylös. Pelkään että tuntuu vain parilta hetkeltä ja olen vanha nainen, istun yksin vanhainkodissa ja ihmettelen, näinkö lyhyt tämä elämä olikin (yhdet rouvat ihmettelivät oikeasti kerran noin uimahallin pukuhuoneella. Olen miettinyt tuota siitä asti silloin tällöin.).