Autolla sinne, tänne ja tuonne kera vauvan + museoretki

Ihanan idyllinen iltahetki mulla tässä hiljaisessa ja siistissä (=todella harvinainen tila) olkkarissamme sohvalla makuuasennossa vauvan löhötessä päälläni, uninen tuhina vain kuuluu. Telkkarista tulee elokuva Lainakengissä, muistan katsoneeni tätä viimeksi kahdeksan tai seitsemän vuotta sitten Varkaudessa asuessamme, kun sain puhelun jossa kutsuttiin työhaastatteluun. Oli kevät ja olin nuori, nyt on mustaakin mustempi joulukuu ja olen vanha. :D


Mulla on koko päivän inhottavasti jomottanut munasarjoja. Todella mielenkiintoista tämä naisen elämä...


Kauheasti ollut taas menoa. Olen aika ylikierroksilla, öisinkin tuntuu että olen enemmän hereillä kuin unessa. Tänään olen jättänyt kshvia vähemmälle (nyyh!) ja väsyttänyt itseäni salilla ja saunalla ja nyt ramaiseekin mukavasti, joten jospa ensi yönä nukuttaisi hyvin. Uni on tärkeää, lepo. Onneksi kohta on joulu ja nämä kotiäidin kiireet helpottavat.


Tiistaina ajoin illalla vauvan kanssa Herttoniemeen, josta hain huutonetistä ostamani lakanat Nakelle pukinkonttiin. Yritän vähän kunnostautui eko-hommissa, aivan älytöntä ajatellakaan että kaikki pitäisi hankkia uutena, maailmassa on niin hitosti tavaraa. Tietysti helpommallahan sitä pääsisi kun tilaisi vain netistä suoraan kotiin, mutta kuten sanottu nyt pitää tsempata.


Kauniista Hertsikasta ajeltiin Itikseen, jossa jätin hankkimani lahjat Hope-yhdistyksen pisteelle. Sitten kiertelin vaatekauppoja ja tein päässäni listaa mitä ostan joulun jälkeisista aleista (noin niin kuin eko-puheiden vastapainona) ja menin sitten Lidliin keräämään kiukkuisia katseita. Olin nimittäin unohtanut siirtää käyttötilille rahaa eikä käteiseni riittänyt ja jono takana kasvoi ja en uskaltanut katsoa ketään. Vuorovastaavan tuloon kesti niin kauan että ehdin käydä kännykällä verkkopankissa siirtämässä toiselta tililtäni käyttikselle rahaa ja vastaavan tultua saatoinkin ostaa ostokseni. Autossa söin lihapiirakkaa ja huokaisin hyvin syvään että voihan vittu.


Eilen tapasin 9.30 Pasilan asemalla yhden miehen, jolta olin myös tehnyt huutonet-oston. Aikamoinen tohina oli saada itseni ja lapset 8.30 ulos sateeseen ja matkaan mutta I did it! Vauva nukkui kerrankin, 8.15 herätin hänet ja äkkiä vaatteet niskaan ja puurot napaan. Koska olimme jo tien päällä päätin ekstemporee että mennään samalla kaupungille ja käydään vaikka Luonnontieteellisessä museossa. Näin tehtiin ja olipa kiva reissu, vaikka kädet vähän tutisi jälkeenpäin kun kannoin reippaan seitsemän kilon vauva-punnustani koko tunnin museoinnin ajan ja Nakke halusi pitää kädestä. Nakke tykkäsi eläimistä, tietysti. Vähän hymyilytti kun hän joulukoristeeksi laitetun olkipukin nähdessään sanoi "kirahvi".


Naapurilähiön juna-asemalle päästyämme päätin, että nyt ei kotonsa odottava nakkisoosi ja pottumuusi houkuta - minua siis, Nakelle nuo on lempiruokaa, hih. Nappasin aseman pizzeriasta pizzan ja sen saatuani tein varmaan vaunujuoksun Suomen ennätyksen, ihmiset oikein lakosivat tieltä, ylämäkikään ei vauhtiani hiljentänyt mutta ei, tasan minuutin myöhästyttiin bussista. Ei auttanut kuin kävellä, vettä satoi, pizza tuoksui, matkaa oli pari kilometriä.


Eilen illalla pakkasin jälleen vauvan autoon ja ajoin lentokentälle moikkaamaan kummiani. Ihanaa oli kahvitella ja jutella. Kotiin tultuani Nakke oli juuri käynyt kylvyssä, ruettiin porukalla iltapuurolle.


Tänään kävin poliisiasemalla hakemassa uutta passia, taas vauva kaverinani. Siitä kauppaan ja kassit pursuten kotiin, ja siitä pian salille. Voi kunpa ensi yönä uni olisi syvää ja hyvää, ilman yöllistä "järjenjuoksua".