Unelmaviikonloppu vetelee viimeisillään. Makaan pyjamassani sohvalla torkkupeiton alla. Kirppu kehrää pyllyn päällä ja jaloissa on mummon neulomat "patalapputöppöset", jotka on sellaisista paloista kootut tossukat. Mummola on aina ollut täynnä noita töppösiä ja niitä tarjotaan palelijan jalkoihin heti, ja olen lapsesta asti pitänyt niitä ikävinä ja rumina. Tänään etsin söpöjä villasukkijani ja löysin laatikon perältä nämä, ja nostalgia hyökyi taas päin näköä, haistoin ja maistoin ja tunsin painona mummolan ja lapsuuden enkä enää etsinyt nättejä sukkiani vaan halusin ehdottomasti nämä enkä enää tajua, miten olen ikinä voinut pitää näitä rumina. Kun näihin kiteytyy koko mummola ja lapsuus...
Oli suloinen jälleentapaaminen rakkaan ystävän kanssa. Olen onnellinen, että ystävyytemme on vain syventynyt vanhemmiten, ja että on aina ihanaa ja niin luonnollista nähdä ja jutella ja nauraa, vaikka nähdään niin harvoin. Tunsin itseni etuoikeutetuksi ja tärkeäksi, kun ystäväni oli valmistellut meille ohjelmaa, petasi minulle nukkumapaikan ja heräsi tänään aikaisin laittamaan ruokaa, että ehdin syödä ennen lähtöäni.
Ihastuin Tampereeseen, se on kaunis ja lämmin (henkisesti, ei -18 pakkaslukemaltaan) ja täynnä ihania taloja ja mielenkiintoisia paikkoja. Kolistellessani kotiin ratikalla Helsinki näytti kylmältä, kolkolta ja rumalta, ajattelin miksi ihmisen pitääkään asua täällä.
Eilinen vietettiin aamusta iltaan Työväenmuseo Werstaalla, joka oli jo paikkana mahtava, ja sitten siellä oli vielä Elävän kirjallisuuden festivaalit, joilla kuultiin eri kirjailijoiden ja kirjallisuuden alan ihmisten puheenvuoroja paneelikeskusteluissa, sekä käytiin kahdessa näyttelyssä. Illalla oltiin sellaisessa ravintolassa nimeltä Telakka, se oli kotikutoinen ja lautalattiainen ja ihana, ja siellä kuulimme ihanan kummallista yhtyettä nimeltä Wäinö-Lahti (?). Ja juotiin olutta ja vaihdettiin vielä baaria ja puhuttiin suut ja silmät täyteen ja meinattiin paleltua taksijonossa ja oltiin kotona myöhään, tai aikaisin.
Viikonlopun avainsanat: yhteiset jutut, nauru, innostuminen inspiroituvista ihmisistä joilla on oma juttu johon he uskovat, mielenkiintoiset paikat, Tampere-ihastus, ystävyys, hyvä ruoka, kirjallisuus, musiikki, elämänilo, innostus, elämisen riemu.
Olen onnellinen ja väsynyt ja täyteen ahdettu suloisia muistoja.
<3
Oi tossut... Itsehän olen niitä kirjaimellisesti kaikki nämä vuodet käyttänyt. Muistan vieläkin eteisen pallin (!! tuo sana ei ikinä tule mulle neutraaliksi, ei ikinä! Mutta hei, missä tuo punaruskea nahkakapistus nyt mahtaakaan olla?) kiinnikopahdusäänen, kun olin taas kerran tilkkutossuni sieltä kaivellut.
VastaaPoistaAijon kaikessa härskiydessäni yrittää ruinata mummolta vielä yhdet: edelliset kun annoin kaverille ja sitä edeltävät on kuluneet puhki pohjista. Kukaan muu ei kykene yhtä konemaiseen ja kireeseen neulokseen kuin meidän mummo.'
K
Hmm, missä tosiaan se pall - ruskea nahkamöhkäle on?? :D Surkeeta jos se on heitetty pois.
VastaaPoista