Luin eilen tätä blogia ja koin sellaisen kateuden tuikkauksen - miksen minäkin pukeudu persoonallisesti, miksen ole värikkäämpi ja mielenkiintoisempi ihminen. Sitten katsoin Miitta-tädin ja siinä oli käymässä Rosa Meriläinen, ja kateus tuikki kuin mikäkin hätävalo, miksei minullakin ole noin iso nauru ja noin hurmaava olemus, miksei minulla edes ole pinssiä missä lukee vittu haisee hyvältä. Kateus, kateus!
Sitten menin sänkyyn ja mietin, miten voisin tulla mielenkiintoisemmaksi, ja sitten nuo ajatukset sumentuivat ja tilalle tuli kirkkaana ja itsestäänselvänä, minä nyt olen tälläinen. Ja täydellinen tässä kaikessa tälläisyydessäni, kaikessa riittämättömyydessäni ja tavallisuudessani.
Aika huisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?