tiistai 26. huhtikuuta 2011

Työn raskaan punainen raataja

Moikka vaan!

Postailen näköjään nykyään vain yövuoroista. En tiedä miksi bloggaaminen ei ole enää niin kiinnostanut. En silti haluaisi luopua tästä rakkaasta harrastuksesta koskaan - välillä blogi on vaan niin kiva olla olemassa. Kuten nyt, kun olen vielä suhteellisen virkeä ja valvomista on edessä vielä kahdeksan tuntia. Nuoristamme kolme kuudesta valvoo, mutta olen niin kuin he nukkuisivat, eli touhuan omiani, eli bloggaan. Mitä?

Eilen oltiin Villen kanssa pussikaljapiknikillä läheisillä kallioilla. Oli ihanan lämmintä ja sain auringon punaa rintaani ja käsivarsiin. Pussikalja on niin hyvää! Vaikken juonutkaan kaljaa vaan lonkeroa. Piti juoda kolme mutta joinkin seitsemän. Sanoinko jo, että pussikalja on niin hyvää? Oltiin viisi tuntia. Juteltiin ja pelattiin korttia.

Olen nyt jonkun aikaa kärsinyt kamalasta, kutiavasta ihosta. Tänään raavin kaulani ja käteni punaisiksi. Jos ei tarvitsisi välittää seurauksista (=punaisuudesta ja raapimajäljistä iholla) tahtoisin omistaa elämäni ja olemiseni raapimisille. Tahtoisin raapia ihoani kaktuksella, hiekkapaperilla, sahalla, terävillä kynsillä, haarukalla... Tahtoisin raapia tämän sietämättömän kutinan pois ja ihoni sellaiseksi mössöksi ettei enää kutita, mutta onneksi on edes vähän itsekuria. Enkä raavi. Paljon.

Sain juuri palkkatiedon ja huh huh, että voisi sitä enemmänkin hankkia. Ei ole ollut yhtään sunnuntaivuoroa viime listassa ja sen huomaa. No kuukauden päästä pitäisi olla luvassa enemmän pätäkkää, kun olin koko pääsiäisen töissä ja on näitä yövuoroja ym.

Lauantaina olin tosiaan siellä museossa ja syömässä omanuoreni kanssa. Harvoin, hyvin harvoin, mietin että voi kun nämä nuoremme olisivat terveitä ja voi miksi heidän pitää olla noin vammaisia. Sääli on typerää ja tässä tapauksessa myös turhaa, koska nämä nuoret eivät todellakaan sääli itseään eivätkä osaa eivätkä halua toivoa toisenlaista elämää, toisenlaista minää. Mutta lauantaina mietin ja säälin ihan vähän, ajattelin miten tuokin nuori voisi ilman vammaansa viedä ihmisiä treffeille ja ajaa autoa ja koluta taidenäyttelyn toisensa perään, eikä niin kuin nyt, että minä (tai joku muu) saa palkkaa siitä että viettää aikaa hänen kanssaan, että on tehtävä valmisteluja ja tilattava takseja ja maksettava rahaa ja suunniteltava suunniteltava suunniteltava että voi viettää kolme tuntia muualla kuin kotona. Mutta, kuten sanottu, nämä ajatukset todella ovat typeriä ja painoinkin ne jonnekin kauas ollessamme lauantaina, ja puhuin ja vitsailin ja nauroin ja kuuntelin ja meillä oli oikein mukavaa aikaa yhdessä.

1 kommentti:

  1. au au au, pelkkää sympatiaa tuosta kutinasta. Kutina on muuten hirveen laimea ilmaisu, ainakin tuohon vaivaa. Mua ei enää juurikaan kutita, mutta olen koko ajan ikään kuin hirveän tietoinen omasta ihostani. Raivostuttavaa sekin, mutta minkäs teet.

    *reps*
    "Piti juoda kolme mutta joinkin seitsemän." =DD noin juuri!
    Vappukuntoon vappukuntoon...

    Kebe

    VastaaPoista

Mitäs mietit?