Eilen oli kiva päivä. Nukuin myöhään, oli ihanaa herätä vapaapäivään ilman kelloa. Yleensä muuten laitan vapaapäivinäkin kellon soimaan esimerkiksi puoli yhdeksäksi ja torkutan sitten kymmenen minuutin torkkuvälillä kaksikin tuntia. Nukahdan noiden kymmenminuuttisten välissä... Rakastan myöhään nukkumista, rakastan käpertyä syvemmälle paksuihin kuohkeisiin peittoihimme, mutta inhoan sitä hetkeä kun lopulta pitää nousta. Jostan syystä liikaa nukkumisesta tulee vain väsynyt, pääkipuinen, tunkkainen ja nuhjuinen fiilis, ja on inhottavaa kun kello näyttää puoltapäivää ja tuntuu että vapaapäivä on jo melkein ohi. Todellisuudessahan se ei sitä tietenkään ole, mutta tuolla asenteella loppupäivä on kyllä saanut sangen ikävän leiman. Sisälläni asuu pirteä ja reipas ulkoilmaihminen, joka on aamuvirkku ja tykkää nousta aikaisin, heittää vain peitot syrjään, venyttelee nautinnollisesti ja pomppaa hypähdellen uuteen puuhakkaaseen päivään. Vähän umpimielinen tyyppi se kyllä on, tykkää lymyillä piilossa ja näyttäytyy vain harvoin. Pitää sitä varmaan huvittavana, mokoma.
Mutta, siis. Eilen nukuin myöhään ihan ilman kelloa ja torkku-orgioita. Join rauhassa kaksi kuppia kahvia ja söin kolme hapankorppua, surffailin netissä. Kävin kuntosalilla ja meinasin polttaa päreeni saunassa, kun löylynheittäjän paikalla istui joku, joka ei löylyä heittänyt. Meinasin pyytää jos voisi vähän heittää, mutta en sitten saanut pyydettyä ja minuutti minuutilta kynnys kasvoi ja ärtymys nousi, ja siinä istuttiin saunallinen naisia haaleassa lämmössä, kunnes en enää kestänyt vaan painelin pesuille. Pienestä sitä voikin kiukku tulla välillä... Salin jälkeen kävin kaupassa ja kotona tein meille kanasoppaa, se oli mausteista ja lämmittävää ja hyvää. Syötiin ja juotiin lasit viiniä ja pukeuduttiin vähän paremmin, kauluspaitoihin ja kapeakänkisiin kopsuviin kenkiin ja minulle vielä kaksinkertaiset helmet kaulaan, ja lähdettiin teatteriin. Olin ostanut Villelle synttärilahjaksi liput Musiikkiteatteri Kapsäkin Berlin Cabaree - esitykseen ja sitä menimme katsomaan.
Esitys oli hyvä! Hauska, iloinen, nokkela, sai nauraa ja yllättyä ja vähän jännittääkin, kun sellainen kaunis akrobaattinainen teki ihmeellisiä temppuja, kiipeili verhoissa ja seisoi yhdellä kädellään jalat kattoon sojottaen huteran tikun päällä. Pääosaesittäjällä oli upea ääni ja hänen esittämänsä hahmo oli röyhkeä, häpeämätön ja vastustamaton ihana nainen.
(Kuva)
Esityksen jälkeen käveltiin Kallioon, Oivan baariin, ja vietettiin rattoisa parituntien nauraen, jutellen ja Trivial Pursuitia pelaten. Kamalan vaikea peli, hoin varmaan sata kertaa, mutta lopulta peli päättyi kuitenkin niin, että Ville voitti vain yhdellä. Älyn riemuvoitto!
Nukuin tänäänkin myöhään. Oli ihanaa käpertyä unenpökkyräisenä rakkaansa syliin ja nauttia yhteisestä hitaasta aamusta.
Jottei liian makeaksi mene niin kohta pitää siivota. Joten moppi heilumaan ja ei kun moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?