Lakkasin kynteni pastelliväreillä, jokaisen kynnen erilaiseksi. Ne ovat söpöt ja näyttävät kivalta rusketusta vasten, vaikka ovatkin jo tietysti lohkeilleet tässä työn touhussa. Välillä haluaisin ihan kamalasti työn, jossa kynnet pysyisivät siisteinä... Toistaiseksi se on kuitenkin ainut syy, miksi vaihtaisin työpaikkaa.
Ystäväni pyysi minua pikkuruisen tyttärensä kummiksi. En tiedä onnistuuko se, kun en kuulu kirkkoon, mutta joka tapauksessa haluan olla osana sen pienen kaunottaren elämää. Ja mietin, voiko olla kauniimpaa kohteliaisuutta kuin se, että ystävä jonka on tuntenut jo yli 20 vuotta, haluaa minut esikoisensa kummiksi. Mietin myös kummiutta ja sitä, kuinka hieno käytänne se on. Siinä ikään kuin solmitaan elämänikuinen suhde pienen ihmisen ja turvallisen aikuisen välille, toivottavasti ikuisiksi ajoiksi. Tai niin ikuisiksi kuin tämä elämä nyt on.
Keskiviikkona olimme Villen kanssa Suomenlinnassa. Se oli täydellinen kesäpäivä, kuten moneen kertaan muistin sanoa. Söimme eväitä, makasimme auringossa, ostimme jäätelöt, kävimme oluilla, kuuntelimme aaltoja ja lokkien kirkunaa, ihailimme maisemia, seikkailimme kujilla, otimme valokuvia, annoimme auringon paahtaa ja nautimme toistemme seurasta. Kotimatkalla kävimme vielä Pikku Huopalahdessa eräässä söpössä ravintolassa syömässä. Annokseni maksoi yhdeksän euroa ja oli niin iso etten jaksanut syödä kaikkea. Kotona uni tuli heti ja jatkui sikeänä aamuun, mikä oli hyvää vaihtelua viime aikojen huonosti nukutuille hikisille öille ja liian todentuntuisille unille.
Valvon yövuorossa nyt. Äsken paistoin itselleni kaksi isoa lettua, aiemmin tein lasagnen alusta asti itse. Juustokastikekin onnistui palamatta ja lopputuloksesta taisi tulla herkullista - en voi maistaa, kun maha on niin täynnä lettua.
Olen hurahtanut hölkkään ja odotan aamua, kun pääsen jolkottamaan kotiin. Illalla ennen töihin tuloakin kävin, ja sitä edellisenä päivänä. Mitä enemmän liikun sitä rakkaammaksi kehoni minulle tulee, sitä enemmän olen huomaamatta niitä kohtia joista en pidä ja sitä enemmän ihailen sitä voimaa, nopeutta ja ketteryyttä, joka siinä on.
Olen tässä yön aikana katsonut parin vuoden takaista Tukka auki - sarjaa. Se saa rakastumaan kesäiseen Helsinkiin ja on yhä suosikkini kotimaisista sarjoista. Klikkaa mua on melkein yhtä hyvä, mutta kun kuitenkin samaistun enemmän ujoon Annaan kun menevään Ellaan ei Klikkaa mua voi koskaan kivuta ykköspallille.
Perjantaina katsoin vanhoja salkkareita ja join viiniä, ja Salkkareiden loputtua etsin netistä, mitä vanhoille Salkkaritähdille nyt kuuluu. Elämäni on sitten kamalan hohdokasta ja perjantai-illat aivan pitelemättömiä...
Torstaina tapasimme sisareni kanssa Ateneumin edessä kymmeneltä ja jonotimme muiden taiteen rakastajien hännillä Helene Schjerfbeckin näyttelyyn. Sieltä suuntasimme kaupoille ja sieltä Mäkkäriin, jossa pupelsimme ateriamme. Emme vieneet niitä muassamme puistoon, koska Mäkkiruoalle käy vähän samoin kuin uusille autoille: niiden arvo laskee heti kun ne vie liikkeestä ulos... Mahat täynnä sitten jatkoimme Musiikkitalon viereiselle viheriölle ja ehdimme viettää hienon tunnin ennen kuin piti kiiruhtaa töihin.
Nyt pitää tehdä yksi työhomma tässä koneella ja sitten jos ehdin reväytän vielä hetkeksi Tukan auki. Joten moikka vaan moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?