Takaisin täällä, hei vaan!
Olen viettänyt jotain talviväsymyskautta, haahunnut ympäriinsä ja nukkunut ihan hirveitä määriä. Eilen jaksoin pitkästä aikaa lakata varpaankynnet, pitää kasvonaamiota ja värjätä kulmat, ja halusin tuota ilosanomaa tulla julistamaan tännekin. Että kyllä itsestään huolehtiminen kannattaa! Vaikka olisi miten kiire tai väsynyt niin se, että jaksaa vähän puunata itseään maksaa kyllä itsensä takaisin. Se kertoo itsearvostuksesta ja antaa virtaa.
Kävin eilen myös pitkällä kävelylenkillä ja rakastuin taas Helsinkiin ja tähän talveen. Kiersin jäätyneen Hietsun ohi, hautausmaan takaa, Marian sairaalan ohi, pitkää pitkää Mechelininkatua täynnä viehättäviä pikkukauppoja ja ravintoloita. Töölöntorille ja ruokakauppaan, josta tulin bussilla.
Olen tänä talvena yhä useammin ajatellut, että tammikuu on kaikkein paras kuukausi. Minä! On ihanaa tulla yövuorosta, kun taivas on jo sininen, ja päivät ovat niin kauniita ja raikkaita auringossa ja puhtaassa valkeudessa säkenöidessään.
Huh. En taida tunnistaa itseäni tästä tekstistä...
Sain toissapäivänä kipeän noidannuolen lapaani ja nyt se on siirtynyt jumiksi niskaan. Piikkimatto on taas kaverini. Olen aktiivinen sairastaja, yritän aina parantaa itseäni mitä moninaisimmin keinoin, menen herkästi lääkäriin ja tavallaan työskentelen paranemiseni eteen. Sen sijaan että antaisin keholleni sitä lepoa ja hellyyttä, joka sille usein olisi parasta.
Ostimme Villen kanssa viikko sitten auton ja huomenna toteutamme haaveeni ja ajelemme Porvooseen! Kiertelemme kaunista vanhaa kaupunkia ja käymme syömässä. JIPPII!
Viikko sitten, auton oston yhteydessä, olimme käymässä kotipaikkakunnallamme. Äitini järjesti pienet päivälliset häidemme kunniaksi, Villen äitikin tuli paikalle, ja nuorin siskoni. Söimme iiiihaaaaaaanaaaaaaaaa ruokaa, kilistelimme ja Ville ja minä korkkasimme hääkakun. Oli ihanat pienet juhlat ja arvostan vanhempiani kauheasti, kun he tuosta noin vain järjestivät tuollaista.
Eilen siivosin ihan raivon vallassa monta tuntia. Vihaan pölyä ja sitä miten sitä on joka puolella, vihaan pinttynyttä likaa keittiössä ja vähän joka puolella. Nyt on taas hetken siistiä, ei tarvitse kyhjöttää verhot pimeinä kuin mikäkin mörkö.
Pöly on pylystä! Samoin ne roiskeet, jotka ovat muiden aiheuttamia. Omansa nyt vielä jotenkin kestää.
VastaaPoistaHelsinki ON kaunis. Olen ihan samaa mieltä, mutta minusta se on kaunis aina, sateellakin. Olen niin rakastunut tähän kylään, etten toivottavasti koskaan joudu täältä pois.
Meillä ei oikein muita roiskeita ookaan kuin itseaiheutettuja, kun tää oli just rempattu kun muutettiin. Ja mua ihan oksettaa, että me ollaan saatu nuo puhtaat siistit pinnat tuon näköisiks... Vaikka ehkä ne ei ihan niiiiin pahoja ole 8)
VastaaPoistaMulla Helsinki-rakkaus menee kausittain, ja riippuu myös missäpäin Helsinkiä liikun. Keskustassa käydessä tuntuu, että kyllä pitää olla hullu kun tällasessa paikassa asuu. Helsingin keskusta on mun mielestä ruma, ainut kaunis osa on siinä rautatientorin ja ateneumin luona, hienoja vanhoja rakennuksia. En myöskään tykkää väenpaljoudesta. Mutta esim. Töölö on kyllä ihana, ja monet monet muut alueet.
Mukavaa Porvoo-päivää! Hassua, mullakin on huomenna retkipäivä. Mennään parin kaverin kanssa (uudestaan) yhdelle tämän maan harvoista järvistä. Tällä kertaa tosin jätetään sporttivaatteet kotiin, mennään siis enemmän vaan katsomaan maisemia. Meillä tosin ei ole autoa... Lucky you.
VastaaPoistaKaikki kirjoittamasti kuulosti oikein kivalta, niin paitsi se noidannuoli.
K
Samoin sulle kivaa retkipäivää! :) Porvoo oli mahtava. Ja kyllä kelpas omalla autolla, oon ihan fiiliksissä! ... Vaikka joudutaankin säilyttää autoo Villen työpaikan pihassa, kun ei saada tästä autopaikkaa 8)
VastaaPoista