sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pinnallisia ajatuksia lapsista ja vanhemmuudesta

Isänpäivä. Villen ensimmäinen, ja me olemme Naken kanssa yhä täällä maalla. Mutta jokainen päivähän on isänpäivä jne jne, ja olin minä pienen lahjankin kotiin hankkinut. Tai siis Nakke oli, kun eihän Ville minun isäni ole.

Nyt karkaa taas juttu jaarinjaarinlandiaan, ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan.

Eilen vietimme pitkän, ihanan päivän bestikseni ja kummipoikani kanssa. Kolme ja puoli-vuotias on jo niin iso pieni poika, mahtava lennokas mielikuvitus, hassu kujeileva huumori ja tarkka visio siitä, kuinka asioiden kuuluisi olla. Olen niin onnellinen tästä meidän hyvästä kummi-kummilapsi -suhteestamme ja joka kerta, kun poika kutsuu minua nimeltä leikkeihinsä sydämessäni läikähtää ilo. 

Päivä kului ulkoillen, herkutellen (salaattia, ciabattaa, kahvia, limua, karkkia, keksiä, suklaata, lohta, mustikkakukkoa ja vaniljajäätelöä, pähkinöitä...) ja leikkien matolla kuumaa hohkavan leivinuunin edessä. Vauva nukkui repussa ja kyllä siinä koko porukalla posket punoittivat ja meikällä vielä lisäbonarina maha ihan hiessä oman pikku lämpöpatterini ansiosta.

Oli vissiin aika riehakkaat leikit, kun ystäväni miehen kysyessä kotona pojaltaan oliko kivaa vastaus oli seuraava:

- Joo, iso auto ajoi kaikkien eläinten päälle mutta minulla oli laastareita.
- Siis kenen auto siellä ajoi ja kenen päälle?!

:-D

Nakke sai maanantaina rotavirus-rokotteen ja on nyt loppuviikosta kärsinyt rokotteen sivuvaikutuksena inhottavista vatsaongelmista. Perjantai-ilta oli pahin, vatsaa väänsi ja käänsi niin ettei oikein missään asennossa ollut hyvä. Itku oli sydäntäsärkevää kuultavaa ja voitte uskoa, että täällä oli monta ihmistä jotka olisimme koska tahansa ottaneet pienen ihmisen kivut itselleen, jos vain se olisi ollut mahdollista. Nyt vatsan tilanne alkaa taas olla normaali ja Nakke on oma lupsakka itsensä. Nostan kyllä hattua kaikille vanhemmille, joiden pikkuisilla on vatsa- tai mitä tahansa kipuja ja niistä johtuvia itkukonserttoja tai uniongelmia. Olette arjen supersankareita! 

Muistan ikuisesti, kun lukioikäisenä olin kaikki kesät kaupassa töissä ja kerran asiakkaaksi tuli mies, joka oikein huolella sekoili ostoksia latoessaan ja maksaessaan. Hän pahoitteli harittavin silmin selittäen, miten heille on tullut vauva ja vaimon kanssa kumpikaan ei ole saanut nukkua neljään kuukauteen. Hän sanoi sen alistuneen hyväksyvästi ja luulen tuon kohtaamisen piirtyneen mieleen niin, että se osaltaan vaikutti myöhään syttyneeseen vauvakuumeeseeni (tarkoitan myöhään siinä mielessä, että olen kuitenkin ollut pitkään parisuhteessa ja elämä on ollut aika vakiintunutta, ja periaatteessa kuitenkin olen aina ollut äiti-tyyppiä).

Olen käynyt joka ilta noin tunnin lenkillä pimeässä metsässä ja pikkuteillä ja tultuani vakuuttuneeksi siitä, ettei täällä todella ole susia, olen oikeastaan nauttinut pimeydestä ja hiljaisuudesta. Junttina mennään kumisaappaissa ja otsalampussa mutta sepä ei ketään kiinnosta tuon taivaallista, ei oikeastaan itseänikään, miss kulahtanutta kotiäitiä.

4 kommenttia:

  1. Tuosta rota-rokotteesta. Poikani oli vuonna 2003-2004 rokotetutkimuksessa mukana. Hän sai oikeata ainetta, eikä lume-ainetta. Hän säästyikin ikävältä ripulilta tosin kuin 2006 syntynyt pikkusisko. Tyttönen sairastui 10 kuukauden ikäisenä rota-ripuliin. Sitä kesti 6 vuorokautta ja kylläpä pieni oli kipeä. Onneksi rokote on nyt mukana yleisessä rokoteohjelmassa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit ja hyvä kun muistutit rokotuksen tärkeydstä: olen noiden Naken vatsavaivojen aikana useaan otteeseen kironnut "typerän rokotteen joka tekee noin kipeän mahan". Tarpeeseenhan se rokote annetaan, kovin kurjalta kuulostaa tuo rotaripuli.

      Poista
  2. Oli kyllä ihana taas viettää siellä päivää <3 Paha toi meidän herkkujenlista :D Mäkin olen superiloinen sun ja T:n läheisistä väleistä, millä innolla täällä lähettiin taas kummin luokse ja pakattiin lelut mitkä haluttiin näyttää. Ja Helsinkiin menoa leikimme aika usein myös kotona. Ja N taas vain söpösteli, tapansa mukaan =)

    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kommentti! Tulkaa taas kevätpuolella oikeasti Helsinkiin, ja tosiaan joku pikkureissu olis kiva! :)

      Hahaha, joo, tulipa herkuteltua... :D

      Poista

Mitäs mietit?