lauantai 16. elokuuta 2014

Laatikon reunalla

Meidän taloyhtiömme on täynnä, siis totisesti täynnä, lapsia. Lapsia ja sitten kauniita ja upeita äitejä ja isiä, jotka istuvat aamusta iltaan muksuineen pihalla, notkuvat toistensa ovilla juoruamassa ja antavat lastensa kyläillä toisten luona, käyvät itsekin kahvikupposella. Olen seurannut tätä ystävystymistä sivusta ja miettinyt: hitto vie, taas taas taas sivussa. Tuo taloyhtiömmehän on uusi, kesäkuun ensimmäinen viikonloppu 2013 oli täynnä trafiikkia kun muutimme kaikki silloin. Kaikille siis yhtä uutta, ja silti osa on päässyt enemmän ineen. Tietysti tähän tutustumattomuuteen on meidän perheen osalta eniten vaikuttanut se, että koko kuluneen vuoden Nakke on ollut pikkuinen vauvanrääpäle enkä ole hänen siivellään voinut tutustua, kun on vain kaahotettu vaunulenkkejämme ja hautauduttu kotiin.

Vaan toista on nyt! Kuten olen kertonut on Nakke alkanut liikkumaan, uusimpana uutuutenaan pari päivää sitten oppimansa kiipeäminen (Omg! On muuten todella hurjaa, kun 70 senttinen täysin itsesuojeluvaistoton ihmisenpoikanen kapuaa hirveää vauhtia portaita!). Ollaan pari kertaa käyty perheen kesken läheisen leikkipuiston hiekkalaatikolla että Naketsu pääsee purkamaan energiaansa ja eilen rohkaistuin sen verran että mepäs menemme Naken kanssa oman pihamme laatikolle. Kyllä, r o h k a i s t u i n ! Kun siellä näkee niitä kauniita, timmejä, ruskettuneita kolmen lapsen Super(koti)äitejä ja -isiä jotka niiiiin tuttuina heittävät läppää keskenään niin sitä on pöhkössä mielessään jo kehitellyt taloyhtiön leikkipaikasta sellaisen pienen porukan olohuoneen. Eilen sitten sain siis järkeä päähäni, puin Naken ulkotamineisiin ja valmistauduin kohtaamaan superäidit ja -isät.

Meni hyvät valmistautumiset hukkaan, kun huomasin vasta pihalla että ulkona sataa. Huomenna, tai siis tänään sitten! Olemme nyt viikon aikana nähneet kahdesti serkkuani perheineen ja se, miten Nakke onnellisena ja keskittyneenä "leikkii" pikkuserkkujensa kanssa on ihanaa katsottavaa. Toivon siis Nakelle lapsiseuraa ja itselleni sellaisen varman fiiliksen naapurien kanssa. Ehkä että voisi pysähtyä vaihtamaan kuulumisia ja vaikka lainata sokeria. Kesällä istua hiekkalaatikon reunalla ja hörpätä kahvit. Lapsellinen haaveeni olkoon kuultu.

1 kommentti:

  1. Jes, hyvä sinä! Niin kuin itse sanoit, kaikkihan siellä on suht uusia. Jotkut vaan aina tutustuu nopeammin ja syvemmin kuin toiset, mutta sehän ei estä sitä, ettei itsekin voisi tutustua jo noihin "varattuihin" ihmisiin.
    Kiva, että Nakke liikkuu ja on kiinnostunut ulkomaailmasta, varmaan tekee sinne hiekkalaatikolle lähtemisestä luontevampaa.

    K

    VastaaPoista

Mitäs mietit?