Raivohullun kuulumisia

Lopetin yövuorot lauantaina ja nyt jo viimeistä vapaata viedään. Vapaat ovat menneet perheen kanssa touhuillessa enemmän tai vähemmän kiukkuisissa merkeissä. Merkit aloitti Nakke sairastumalla duhaan ja hyvin nopeasti siirsi ne myös äitiin aka the vittupäähän myrskynmerkkiin. Ajoittain myös perheen isä on osoittanut tyyneytensä takaa olevansa hieman kypsä tilanteeseen.

80% valveillaoloajastaan Nakke kitisee. Onko kamalampaa ääntä kuin oman lapsen narina ja kitinä ruokapöydässä, kaupungilla, bussissa, lenkillä, leikkiessä, mitä tahansa tehdessä, koko ajan. Lempeä aikuinen minussa ymmärtää tukkoisen olon ja mahdollisten hammasvaivojen aiheuttaman ikävän olotilan, josta pieni ei vielä osaa kertoa muuta kuin märisemällä. The vittupää väsynyt hermoheikko sen sijaan vastaa kitinään tiuskimalla ja puree posket lommoille ollakseen huutamatta. Eilen nukutin Nakkea kaksi tuntia ja lopulta romahdin pillittämään miten olen maailman hirvein äiti jolta ei onnistu mikään, johon Ville lohdutti että ainakaan en ole lyönyt ketään. Kuulkaa, jos ihmisen suurin ansio on ettei hän ole lyönyt ketään niin voin kertoa että aika heikosti menee.

Kaiken kiukun ja väsymyksen ja tiuskimalla töksäytettyjen keskusteluiden väliin ja ympärille mahtuu kuitenkin paljon kivoja hetkiä. Kuten äsken, kun olimme Naken kanssa kivan naapurin ja hänen muksujensa kanssa läheisessä vauvakerhossa. Olin aamulla jo ennen kello yhdeksää kopistelemassa mattoja uudelle tyylilleni uskollisena väsyneenä ja kyrsiintyneenä,kun naapuri huikkasi että he ovat juuri menossa, halutaanko tulla mukaan. Ja mehän mentiin! Kerhossa oli lisäksi vainyksi äiti iiiihanan kuusiviikkoisen söpöläisen kanssa ja siinä me kolme toisillemme vierasta naista ja ohjaaja sitten tarnoitiin. Nakke leikki reippaana naapurin 1,8-vuotiaan kanssa ja kävi vain välillä tankkaamassa äidiltä läheisyyttä ja rohkaisua kunnes palasi taas omiin leikkeihinsä.

Eilen kävin piiiitkästä aikaa kuntosalilla ja sen kyllä tuntee nyt lihaksissa. Salilla oli samaan aikaan porukka kovaan ääneen juoruilevia miehiä, joten kävin uhallani kääntämässä radiota lujemmalle pienenä vinkkinä. Kotona kun kerroin Villelle tuosta niin hän sanoi että ai, sä oot tommonen vähän vittumainen siellä. :-D Missäpä en nykyiselle tyylilleni uskollisena...

Eilen aamupäivästä oltiin Naken kanssa kaupungilla. Hän aloitti kitinän välittömästi rattaiden pysähdyttyä joten hyvin pysyi mamma liikkeessä.. Ostin Nakelle hänen kummitädiltään synttärilahjaksi saamallaan lahjakortilla jarrusukkia (olenkohan vähän outo kun pikkulasten sukat on musta ihan suloisinta mitä olla voi!) , itselleni housut ja tietysti ruokaa.

Housuihin sain kipinän jo lauantaina, kun käytiin perheen kanssa ostoksilla ja siinä ruokakaupan yhteydessä oli pari vaatekauppaa. En silloin malttanut jäädä sovittamaan koska Nakella kakat vaipassa ja Villellä ja mulla orastava kina päällä tilanne päällä, mutta housut eivät jättäneet mieltäni rauhaan ja voi että ne onkin kivat! Vähän sellaiset tyylikkäät salihousut -tyyppiset jotka kyllä tekevät takapuolen ladonovi -tyyppiseksi, mutta onpahan miellyttävä yllätys kun kuoriutuu housuista ulos. Että haa,ei ollutkaan ladonovi vaan ihan tuollainen perus ulko-ovi...

Sunnuntaina olimme perheen kanssa Pierussa. Meillä kun on sivistävä harrastuksissa erikoisen nimisissä paikoissa vierailu. Pierun lisäksi maantieteellinen tuntemuksemme on kasvanut Hinthaaralla ja Kaluholmenilla. Pierusta ajelimme söpöjä pikkuteitä Janakkalaan ja ravitsimme autoilun väsyttämät ruumiimme pizzoilla. Kiva reissu ja hyvä että tuli tehttyä,vaikka alkoikin vähemmän lupaavasti Naken oksennettua jo heti alkumatkasta päälleen. Kolmesti. Paljon. Vaatteidenvaihdon ja lohtuhyssyttelyn myötä maistui onneksi uni ja niin pääsi Nissanimme ahmimaan kilometrejä. Parisen sataa kai niitä päivän aikana tuli.

Tilasin muuten itselleni Livboxin kolmeksi kuukaudeksi ja voin kyllä todeta että MONEY WELL SPENT.Sen lisäksi, että tuotteet olivat kivoja toi koko paketti ihanine ylellisine silkkipapereineen juuri kaipaamaani luksusta arkeen. Olen lopettanut kaikki lehtitilaukseni koska en vain jaksa lukea mitään joten olkoon tuo livbox minun aikakauslehteni.

Flunssa väijyy olan takana. Keitän toisen kupin teetä ja kipaisen pyykkituvasta. Nakke nukkuu aamun kerhoilun uuvuttamana Villen sylissä jo toista tuntia. On ihanan rauhallista. Tänään en menetä hermojani, en vaikka tulisi mitä.