Eilen...

... Sain jäädä sänkyyn loikoilemaan, kun Ville nousi Naken kanssa aamutoimille. Alhaalta kuului ei.ei.ei.ei.ei.EI.


...Join aamukahvin nro kaksi etupihalla auringossa Naken levittäytyessä leluineen pihatielle ja kysellessä pojasta. Pihassamme oli edellisenä päivänä kaksi naapurinpoikaa Naken kaverina leikkimässä ja mun äidinsydän oli sulaa! Pojat tulivat vielä sisällekin käymään ja juteltiin pitkä tovi toisen pojan äidin kanssa piha-aitojen ylitse. Ihanaa lähiömeininkiä!


... Puhuin äitin kanssa puhelimessa ja vakuutin taas, miten Naken kasvun ongelmat todella johtuvat kehityshäiriöstä eivätkä ole normaalia pienikokoisuutta/ -kasvuisuutta. Nakkekin halusi puhua mummolle ja sanoi "mumma" ja lähetteli lentosuukkoja.


... Sain ahdettua meidät autoon aikataulussa ja saatettiin alkaa matkamme kohti Lastenlinnaa. Matkalla otettiin Villen täti kyytiin apukäsiksi.


... Tein täydellisen taskuun parkkeerauksen tilanteessa jossa vauva rääkyi maailmanlopun itkua aivan tukehtumaisillaan, Nakke matki vauvaa ÄÄÄÄÄÄÄ ja muistutteli matkimisensa lomassa antamaan vauvalle tutin, ja roska-auto hivuttautui lähemmäs ja lähemmäs haluten kapealla kadulla ohi.


... Katsoin kun neurologi testasi lastani, jolta oli jäänyt väliin niin päiväunet kuin välipala. Siihen nähden meni hiton hyvin! Neurologi kertoi, että Naken pään pieni kasvu tulee todennäköisesti koko hänen elämänsä näkymään erilaisina kehityksen viivästyminä, mutta mitään kehityksen taantumiseen liittyvää ei ole näköpiirissä. Aivojen magneettikuva on normaali. Uutiset olivat hyviä mutta minua itketti, ja hetken ajattelin purskahtavani itkuun siinä kesken vastaanottoa. En purskahtanut, enkä myöhemminkään, mutta mietin sadatta kertaa miten henkisesti raskaita nuo Lastenlinna-käynnit ovat. Pitää yllä toivo ja positiivisuus, varautua huonoihin uutisiin. Pitää langat käsissä.


... Ajoin kauppakeskus Kaareen, jossa tapasimme sattumalta Villen toisen tädin. Viime tapaamisesta on n. seitsemän vuotta. Tarjosin koko porukalle kahvit ja vaikka kotiäidin lompakkoni itki, kiroili ja lopulta irvisti lohduttomana, niin samalla tunsin taas iloa taloudellisesta riippumattomuudestani. Jaoin Naken kanssa pasteijan ja palan juustokakkua ja hän oli niin suloinen siinä herkutellessaan, jalat pitkälti lattian yllä heiluen, isotätejä vastapäätä luottavaisena katsellen.


... Heitin Villen tädin kotiinsa ja nauroimme, miten reissussammehan meni aivan suorastaan työpäivän verran. Lähdin kotipihasta kello 11.30 ja viideltä oltiin takaisin, takana yli 50 kilometria kaupungin sisäistä ajoa ja yhteensä viisi rattaiden kokoamista/ kasaamista ja lasten pakkaamista rattaisiin/autoon.


... Ehdin olla kotona reilun puoli tuntia kun lähdettiin lasten kanssa hakemassa Ville töistä.


... Naken mentyä nukkumaan hinasin eka kertaa n.11 kuukauteen juoksutrikoot jalkaan ja kävin hölkkäämässä viiden kilsan lenkkini aikaan 35 minuuttia. Ei huonosti! Hurray for aktiivinen arki!


... Oli antoisa, raskas, surullinen, onnellinen...päivä.


p.s. Kyllä, vauva oli mukana. Paria tankkausta lukuunottamatta nukkui koko päivän, tai katsoa tillitti tyytyväisenä kopastaan. Hän on muru!