Jouduin tekemään viikonloppuna töitä kotona, yhhyy. Viikonloppu oli liian lyhyt, kun perjantaina oli 13 tunnin työpäivä ja sitten tosiaan nuo kotona tehtävät työt. Ei se nyt niin haittaa - tiedän, että juhannuksen jälkeen kiire hetkeksi helpottaa. Ja ensi viikonlopuksikin on tiedossa vähän hapenvetoa, kun on serkun ylioppilasjuhlat ja luultavasti myös vähän lastenhoitoapua vanhemmiltani. Ja minulle kiireettömiä läsnäolon hetkiä lasteni kanssa, kun ei kotityöt ja muut velvoitteet.
Näin sunnuntai-iltaisin lasten mentyä nukkumaan ikävöin heitä aina kauheasti, enemmän kuin koskaan. Kadun jokaista lyhythermoista hetkeä ja kotitöihin käytettyä hetkeä silloin kun olisin voinut olla syli, juttukaveri, polvella hyppyyttäjä. Muina iltoina ikävä ei ole tällaista.
Ystäväni kävi eilen tyttönsä kanssa, oli ihanaa jutella ja sain upean kassillisen ihanuuksia 30-vuotislahjaksi. Tänään kävi Naken kummisetä, vei kummityttönsä ja tämän isän ajelulle uudella autollaan. Muuten on oltu perheellä, syöty hyvin, ulkoiltu tuntisotalla, menetetty hermoja ja halailtu ja pussattuja. Minä naputtanut töitäni jossain välissä, saanut nukkua tänä aamuna pitkään (kiitos Ville!), eilen päikkärit, tänään seitsemän kilsan hölkkälenkki. Ja huomenna taas töihin. HAUKOTUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?