Olin lyhyen aamun töissä, pidin työpaikkahaastattelun ja palkkasin uuden työntekijän. Hänestä jäi kiva olo, uskon tehneeni hyvän valinnan. Kuljin työmatkat bussilla ja kuuntelin Spotifysta Kauneimpia suomalaisia elokuvalauluja, kuten muutenkin olen viime aikoina kuunnellut. Kauan katsoin sinua syvälle silmiin... Suomen kesä ulkona, minä nuori ja niin vahvasti elossa, tiukasti kiinni tässä kaikessa, monessa mukana. Ei enää ikinä sitä merkityksettömyyden riipaisevaa kokemusta mikä ennen lapsia... Elämä virtaa minussa niin että kohina käy, minä elän, olen vahva, minulla on paikkani maailmassa. Tässä hullussa ja rujossa...
Kotona en ehtinyt edes sisälle, kun rakas ystäväni ja hänen poikansa, kummipoikani, saapuivat meille ja siitä kiva, yhteinen päivämme alkoi. Oltiin vain ja se oli niin parasta. Kiireetöntä, tuttua, sellaista mitä emme välimatkasta johtuen arkeemme valitettavasti saa. Nakke kulki kummipoikani perässä ja ihaili kuusi-vuotiaan taitoja, nauroi katketakseen hassutteluille. Minun sydäntäni lämmitti niin, kun kummipoikani pitkästä erostamme huolimatta useaan kertaan kapsahti halaamaan minua. Hän on niin älykäs ja ainutlaatuinen poika, aivan ainutlaatuinen.
Olen "yksin kotona", ilman Villeä siis. Sain tytöt 20 minuutissa nukahtamaan - yksi tyttö vain kumpaankin kainaloon ja tylsä laulu ilmoille. Ihanat nukkuvat enkelini, hermojeni ja järkeni viejät, minun kaikkeni.
Ihana perjantai :). Perjantait on varmaan muutenkin ihania, mutta viime viikolla taisi olla aivan erityinen arkiviikon lopetus.
VastaaPoista