keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Naisia, miehiä - kaikki he, jotka jättävät jälkensä sydämeeni

Tukanjuuret kipeinä. Olin eilen työkaverini luona, pidettiin pikkujouluja. Nautittiin juustoja ja keksejä, karkkia, sipsiä, viiniä. Onnittelin itseäni viinivalinnastani, en muista sen nimeä mutta sellaista hyvää, kevyttä punaviiniä, jonka ostin oikeastaan vain pullon takia. Se oli musta, koristeena romanttisia pariisi-aiheisia kuvia ja muuta härpäkettä. Yleensä tykkään enemmän sellaisista "päänsärky taattu"-viineistä, tanniinisista, raskaista, tumman makuisista. Tuo oli kevyttä ja mehumaista ja aiheutti kyllä päänsäryn myöskin.

Tulin kotiin puolen yön jälkeen. Ville kertoi, että olin nikotellut ja röyhtäissyt tullessani. Kylläpä tuli kamalan naisellinen olo.

Maanantaina sain luokseni rakkaan ystäväni Tampereelta. Käytiin Mayassa syömässä ja käveltiin pitkin Helsingin kauneimpia katuja, Eirassa ja Punavuoressa ja sitten myös Kaivopuistossa. Aika valui nopeasti, ilta pimeni mustaksi ja Aleksanterinkadun jouluvalot olivat kauniit, vaikka vähän hassunnäköiset lumettomassa ja lämpimässä marraskuussa. 

Mentiin aikaisin nukkumaan ja nukuin mahdottoman huonosti. Heräilin koko ajan ja valvoskelin pyöritellen typeriä ajatuksiani päässäni. Oli jo melkein aamu kun olin nukahtanut ja näin seuraavaa unta: oli ihana, lämmin kesä, nautin auringon säteistä ihollani, valosta, lämmöstä. Olin jollain kesäleirillä erään ystäväni ja lukioaikaisten koulukavereiden kanssa. Tämä ystäväni ei ole ottanut minuun pariin kuukauteen yhteyttä ja mietin häntä paljon, mietin onko hänellä omia vaikeuksia vai eikö hän halua pitää minuun yhteyttä ja pitäisikö minun yrittää enemmän vai päinvastoin antaa hänelle tilaa. Unessa olimme kuitenkin taas sellaisia ystäviä kuin aina. Lähdimme bussilla "päivämatkalle Ruotsiin", sinne oli tulossa myös "jotain saksalaisia". Oltiin menty ehkä kymmenen kilometriä pientä metsäistä tietä kun rupesin miettimään, mitä hittoa täällä teen, eihän mulla ole mitään tavaroitakaan mukana. Mietin sanoisinko, että jään pois, mutta ajattelin ettei kuljettaja jätä minua yksin keskelle metsää. Sitten mietin sanoisinko että minulla on huono olo ja pakko päästä pois, mutta teilasin tämänkin, ajattelin että sitten bussi joutuu heittämään minut takaisin ja  kukaan ei ehdi Ruotsiin minun takiani. Yritin surkeana lohduttaa itseäni, että voinhan ostaa Ruotsista uusia meikkejä (!), joo, joo, oikein uhosin, ostan koko meikkipussillisen uusia ruotsalaisia meikkejä. Tiesin tämän itselohdutukseni kuitenkin valheeksi, eihän minulla ollut edes rahaa mukana.

Pysähdyttiin jonkun lammen luokse uimaan kesken matkanteon. Vesi oli ihanan lämmintä, minulla oli siniset bikinini ja aurinko lämmitti vatsaa ja olkapäitä niin suloisesti, uskalsin kahlata suoraan syvälle veteen. Heittäydyin uimaan ja ystäväni, josta yllä kerroin, ui juuri sellaisen ison laiturin alta pois. Katsoimme toisiamme silmiin ja hän hymyili salaperäisesti, emme sanoneet mitään vaikka tuntui että jotain pitäisi sanoa. Ajattelin, että minäkin uin laiturin ali. Se oli suuri laituri, ehkä kymmenen kertaa kymmenen metriä kooltaan, keskellä vettä kuin ponttooni. Laiturin alle päästäkseen piti vähän sukeltaa, ja sukelsin ja tajusin sitten, että laituri onkin kiinni vedessä ja sen ali on sukellettava, ja vesi oli vihreää ja sameaa ja sitä tuli suuhuni, tiesin etten jaksa sukeltaa niin pitkään matkaa, pääni kopsui kattoon ja pakokauhu nousi. Vesi tuoksui voimakkaan mentoliselta. Yritin sukeltaa takaperin laiturin alta pois ja se oli vaikeaa, pääni kopsui ja happi meinasi loppua, kun äkkiä sainkin itseni pois. Haukoin keuhkot täyteen ilmaa ja heräsin hengästyneenä, henkeäni haukkoen.

Tuollaisen yön jälkeen päivästä voi kuitenkin tulla hyvä. Saatoin ystäväni seminaarinsa lähelle Tuomiokirkkoa, menimme ratikalla ja siellä oli kuuma kuin saunassa, ulos päästyämme haukoimme henkeämme ihanassa viileässä ilmassa kuin minä unessani. Hihittelimme ratikassa olleille pikkupojille, joita isät veivät päiväkotiin, pojat selittivät suu vaahdossaan leluistaan ja muista tärkeistä asioistaan. Halasimme ja toivoimme näkevämme taas pian, vilkutimme, erosimme. Minulla oli kymmeneltä (montako sataa kertaa olen kirjoittanut  k y m m e n e n  tähän kirjoitukseen?) aika kampaajalle, juuri sopivasti aikaa kävellä. Taas kerran, kauneinta Helsinkiä, Kruunuhakaako se oli? Kauniita vanhoja kivitaloja, sisäpihoja, kivijalkapuoteja, meri niin lähellä että sen melkein haistoi. Kävelin Hakaniemeen ja kävin Sokoksessa vessassa, ja, kröhm, ostin kengät. Ne ovat Tamaris-merkkiset, siniset mokkaiset puolisaappaat, joissa on pieni kopiseva korko. Sain niistä 20 euroa alennusta, mikä oikeastaan sinetöi ostopäätökseni. En ikinä osta kenkiä muuten kuin alennuksesta. 

Jatkoin kävelyäni Hakaniemen, Kallion, Sörnäisen läpi Vallilaan. Kampaaja sijaitsee siskoni naapurissa. Olemme nyt siskoni kanssa soitelleet paljon viime aikoina, jopa niin paljon että siskoni sanoi, ei nyt enää soitella, meiän pitää lopettaa nää tyhjänpäiväiset maratonpuhelut. Olen noudattanut hänen neuvoaan (koska onhan se pöllöä puhua päivittäin tunti puhelimessa puuta heinää). En kuitenkaan voinut olla nauramatta syvää sisäistä huutonaurua, kun siskoni juuri sattumalta ylitti katua ollessani melkein jo kampaajalla. Menin leveän risteyksen toiselle puolelle seisomaan hänen kulkureitilleen ja kun hän huomasi minut nauroin, Moi, stalkkaajasi tässä, kerta ei saanu soitella. Nauroimme molemmat ja tuo satunnainen kohtaaminen rakkaan ihmisen kanssa teki suloisen pohjavireen koko päivälle.

Kampaajani oli mukava, muttei valitettavasti kovin taitava. Hidas ja toinen puoli "tiukasta polkkiksestani" (kuten hän sitä luonnehti) taitaa olla vähän toista pidempi... Oli kuitenkin kivaa jutella, kepeitä, iloisia asioita, nauraa paljon. Ristin kampaajani Tommy Tabermaniksi ulkonäkönsä mukaan. Tuolla kampaajalla minua on hoidellut (!) kaksi muutakin miestä, Tarzan (tarvitseeko tätä nimeä avata? Voin paljastaa, ettei hän kiipeile pöydillä ja tee fööninjohdosta liaania, vaan hänen ulkonäkönsä... uuh-hmmm) ja Kukko (pöyhkeilevän käytöksen vuoksi).

Kävelin uusine "tiukkoine polkkiksineni" Pasilaan ja sieltä Auroran sairaalan ohi Mannerheimintielle. Halusin käydä yhdessä thaikkupaikassa, jonka olin pari päivää sitten bongannut. Ravintolan edessä oli voimakkaasti humalainen mies pissilla ikkunaa vasten. Virtsa höyrysi lammikkona asvaltilla ja minua oksetti. Kiersin miehen ja lammikon ja menin ovelle, joka oli lukossa. Ihmettelin, kun sisällä kuitenkin oli ihmisiä, näpersin aikani ovea ja ajattelin sitten, ei väkisin, ja menin tutkailemaan viereisen paikan ikkunassa olevaa listaa. Humalainen juoksi perääni. "Hei tyttö, tyttö!" Olin niin kuin en olisi huomannut ja hän tuli ihan viereen, tarttui hihaani, korjasi "hei nainen". Jatkoi, kyllä sinä nyt voit sinne mennä, mene vaan, ne laittoi sen oven lukkoon vain siks kun minä olin siinä. Kyllä sinä voit mennä". Hymyilin ja irrotin itseni hänen otteestaan ja minua itketti, miksi hän jakoi itsensä ja minut eri luokan kansalaisiksi, miksi ei olisi jakanut kun kaikki muutkin, toisille lukitaan ovet ja toinen otetaan sisään. Hymyilin ja itkin sisäisesti ja menin ravintolaan, he aukaisivat minulle oven.

2 kommenttia:

  1. ja taas se sekopää muka hikke muka opiskelee Allussa vaikka oikeesti vaan hihittelee blogeille ja facebookille. Minä muiden opiskelijoiden silmin..

    Mutta ou my! Ensinnäkin tuo viini kuulosti oikein haluttavalta, toivottavasti kykenet bongaamaan sen pullon vielä joskus. Melkein tekisi mieli ehdottaa, että ei mennä perjantaina lenkille vaan juodaan viiniä. Mutta en nyt sitten tiedä, miten rakentava tuo vaihtoehto on. On nyt vähän paljon kaikkee, voisi tulla aika tilityksen makuisia lasillisia ja sit lopuksi luultavasti lähetettäis jotain postikortteja..

    Kampaajatarinasi ilahdutti minut nauruun saakka. Hih hihihihihih. Se on kyllä varsinainen Vallilan Eden.

    VastaaPoista
  2. Vallilan Eden :D <3

    Tuolla kampaajalla kyllä aina sattuu ja tapahtuu... Kuten kiinalainen polkka :D

    Hyvä ettei otettu lasillisia vaan tehtiin lenkki, vaikka olinkin tänään herättyäni ihan ähkyssä ja pöhöttyny, niistä karkeista varmaan :D

    VastaaPoista

Mitäs mietit?