Lontoo sai minut tajuamaan, että olen vain rikka tuulessa

Heippa lumisesta Helsingistä, hei hei aurinkoinen Lontoo. En muuten ole yhtään vakuuttunut, onko Lontoo maineensa veroisesti sateinen ja harmaa, kun nytkään ei satanut kuin yhtenä yönä ja aamupäivänä pieniä tihkukuuroja, muuten aurinko - noh, ei nyt ihan porottanut, mutta paistoi kuitenkin heleänsiniseltä taivaalta. Säät siis suosivat matkaajaa.

 

Kerroin viimeksi sunnuntaista, kun ihmettelimme Sohoa ja China Townia ja nousimme talojen ylle maailmanpyörässä. Maanantaina heräsin naama nurinpäin - inhottavaa, että matkoillakin on huonoja aamuja! Siinä sitten aikani Villelle kiukuteltuani sain itseni paremmalle tuulelle. :-D Mentiin yhteen kahvilaan aamupalalle. Voisin haukkua brittiläistä ruokaa vaikka kuinka, mutta tyydyn toteamaan, että ei ne aamupalatkaan ole minun makuuni. Makkaraa, löysää kananmunaa, perunaa, verilettuja, jauhelihapihvi...

Tai sittenkin vielä yksi ruokamarmatus: missä on kuidut ja tuoreosasto, hedelmät, kasvikset?! Ruoasta valittaminen on aina jotenkin mautonta tässä epäsuhtaisuuksien maailmassa, jossa jotkut ihan oikeasti kuolevat nälkään ja joillain on varaa valita ja siitä valitsemastaankin valittaa, mutta minun blogi jne, joten: miten se ruoka vain on sellaista??? Siihen kuitenkin meni aika paljon rahaa, kun käytiin ainakin kerran päivässä ulkona syömässä, ja sitten olin koko loman ihan turvoksissa oksennus kurkussa. Viimeisenä päivänä Ville otti lasagnen, jonka lisukkeena tuli ranskalaisia (MIKSI?? Miksei raikas salaatti?), ja puhuttiin, aika epäkohteliaasti kylläkin, että miten ne osaa tämänkin ruoan pilata.. Tai kuten Ville sanoi, "oon syöny parempaakin lasagnea - jopa ite tekemääni". 

No mutta nyt yritän päästä tuosta ruoka-angstista. Tietysti maassa maan tavalla kyllä myöskin. (MUTTA KYLLÄ MINÄ IHMETTELEN...) 

No niin, takaisin maanantaihin. Aamupalan jälkeen hypättiin bussiin, ajeltiin Angelin metroasemalle ja jatkettiin metrolla pari pysäkkiä London Bridgen suuntaan. Käveltiin rauhassa valokuvia räpsien, poikettiin pubiin, saavuttiin Tate Modern - taidemuseoon. Se oli ilmainen! Olin ihan fiiliksissä tuosta seikasta, etenkin kun näyttelyt olivat hyviä ja mielenkiintoisia ja siellä oli kaikkia isoja nimiä kuten Picasso ja Miró, eikä mitään taidekerhon kesäkurssin vm. -88 jämätöitä. Hurraa, taidetta kaikille! 

Taidefiilistelyn jälkeen käytiin pubissa myöhäisellä lounaalla ja jatkettiin Angeliin. Käytiin yhdessä kaupassa ja sitten dumppasin Villen pubiin (Ville ei kyllä varsinaisesti vastustellut tuota dumppausta) ja kävin vielä parissa kaupassa. Matkan ostossaldo on: Soap & Glory - merkin vartalonhoitotuotteita, neuletakki, käsilaukku, kaulaliina, sormikkaat, kahdet korvikset, postikortteja. Sangen maltillista, eikö? Shoppailun jälkeen istuttiin vielä yhdessä pubissa ja mentiin hotellille syömään (meille siis kuului tuohon hotskuvaraukseen kaksi päivällistä).

Tiistaina jätettiin aamupala väliin ja ajeltiin bussilla Hyde Parkin ja Green Parkin väliin Hard Rock Cafeen. Pitihän se nähdä! Lisäksi olin luvannut ostaa Villelle hupparin, kun Barcelonan Had Rock Cafesta ostettu jäi erinäisten meikkiäksidenttien vuoksi Barcelonan lentokentälle... Meille sattui superystävällinen puolalainen (?) tarjoilija, jonka hymystä ja puhetulvasta menin niin hämilleni että vastailin jäykästi ja paniikissa niin kuin olisin ollut väittelemässä tohtoriksi enkä tilannut turistiravintolassa ruokaa... Annokset olivat isoja ja maittavia, kalliita kylläkin, mutta se kai kuuluu kuvioon.

Vatsat täynnä käyskentelimme kauniissa Green Parkissa ja kävimme tottakai katsomassa Bugkinghamin palatsin. Ville oli pettynyt, kun ei näkynyt niitä postikorteista tuttuja karvalakkipäisiä leikkisotilaan näköisiä vartijoita ja ihmettelimmekin, onko kuningattaren turvallisuus nyt aivan retuperällä... Kävelyn jälkeen menimme taas bussilla Angeliin, shoppailimme vähän ja kävimme sitten pubissa. Oli tarkoitus vain vähän kerätä voimia ennen yhtä "Museum of Everything" - museota, mutta ei sitten jaksettukaan lähteä sinne. Käytiin viemässä tavarat hotellille, syötiin meksikolaisessa ravintolassa ja käytiin pubeissa. Niin kiinnostava kuin tuo Underground-taiteilijoiden museoksi tituleerattu olisikin ollut, olin kuitenkin tyytyväinen illan saamaan käänteeseen sekä siihen, että osasin kerrankin olla spontaani. On tyhmyyttä pitää jukuripäisesti kiinni jostain vain koska on päättänyt.

Eilen eli keskiviikkona olikin matkapäivä. Kävimme matkalla Victorian asemaa vastapäätä pubissa syömässä, ja sitten olikin aika siirtyä kentälle. Pitkä päivä, muttei niin väsyttävä kuin olisi voinut, kun takana oli kunnon yöunet. Lentokoneessa sattui pieni harmittava tapaus, kun minulle tuli yhtäkkiä kamalan huono olo, alkoi oksettaa ja olin kylmän hien peitossa, ja vessaan mennessä meinasin pyörtyä. Se kamala kylmä hiki, kaikki musteni, yritin taistella oksennusta vastaan, yritin olla pyörtymättä. En osannut ajatella muuta kuin älä pyörry älä pyörry, ja sitten, no jos pyörryt niin kyllä Ville ottaa vastaan. :-D Oksensin ja loppumatka meni paremmissa merkeissä.

Reissun avainkohdat:

- Meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Rentoa. Ja kiihkeää, mmm.

- Ei tullut riitaa mistään.

- Ei eksytty kertaakaan ja kaikki julkisilla kulkemiset ym. sujui ilman mitään sähläystä.

- Ruoka... No, tiedättehän.

- Paljon meni rahaa ihan vain olemiseen. Ruoan lisäksi tuo oli ainut huono puoli.

- Lontoo on iso ja hieno, jokaisessa risteyksessä aukeaa uusia ja uusia katuja täynnä taloja, kauppoja, ihmisiä, ravintoloita, koiria, busseja, takseja, loputtomiin.

- Ihmiset on tosi ystävällisiä, jos muistaa itse pyytää ja kiittää ja olla kohteliaampi mihin on suomenkielellä tottunut.

- Taas sama oivallus: maailma on iso ja moninainen, ihmisiä on niin paljon ja niin erilaisia, on turha aina miettiä itseään kun on vain tuulessa heiluva rikka tässä valtavassa maailmankaikkeudessa.

- Uusi oivallus: Matkoilla Villen ja minun roolit on päälaellaan. Kotioloissa ja arjessa minä olen ahkera ja puuhakas, hoidan asiat, toimin ja touhuan. Matkoilla Ville ottaa ohjat, hoitaa puhumisen, haluaa nähdä ja mennä kokea, tekee päätöksiä ja hoitaa tilanteet, minä olen arka ja vietävissä. Virkistävää, molemmille.