Pehmeä

Ystävä, jonka luona pidimme torstaina pikkujouluja, on mielestäni upea. Hänen tyylinsä on vähäeleinen ja sointuva, harkitun näköinen. Kireät pillifarkut, joku yksinkertainen yläosa. Minimalistisesti koruja. Hiukset tiukalla ponnarilla tai nutturalla, tai auki ollessaan kiiltävät, hoidetut, siistit. Vähän meikkiä. Siistit lyhyet kynnet. Minulle tulee hänestä mieleen sana "skarppi".

(Kuva)

Sama vaikutelma tulee hänen kodistaan, se on suuri ja avara, tasoilla on vain muutama harkittu esine, seinillä tarkoin harkittu yksittäinen taulu. Mikään ei pursua tai rönsyile, puhtaanvalkoiset seinät saavat näkyä, kaunis puulattia saa näkyä. Valoisaa, ilmavaa ja niin pirun siistiä!

(Kuva)



Haluaisin olla tuollainen nainen. Valitettavasti olen vain hyvin kaukana tuollaisesta, tajusin sen taas tänään, yritin iskeä itselleni järkeä päähän. Tyylini on aina vähän homssuinen. Hiukset taipuvat mielensä mukaan, tykkään erilaisista rihkamakoruista ja suurista korviksista, ripsarissa mielestäni enemmän on juuri hyvä ja posket saavat helottaa poskipunaisina. Huidon puhuessani käsilläni kuin lentoon opetteleva harakanpoikanen ja tykkään kerrospukeutumisesta.

(Kuva)

Kotimme on täynnä, sinne ei mahdu edes postikorttia ja silti liimasin vielä Lontoosta ostamamme julisteen eteisen oveen. Vessan ovessa on hyvää vauhtia kasvamassa hää- ja joulukorttikokoelma. Jokaikinen taso on täynnä, koriste-esineitä, kynttilöitä, kauniita kuppeja, huonekasveja, kirjoja (,kirjoja ja vielä kerran kirjoja), epämääräistä sälää, muistoja...

(Kuva)

Tajusin tuon minun ja ystäväni eroavaisuuden ja turhanaikaisen vertailuni juuri tänään, koska tänään on ollut hyvä ulkonäköpäivä. Hiukset ovat pehmeät ja taipuisat, iho on pehmeä ja sille on helppo levittää meikkiä, keho on pehmeä ja sen pehmeyden alla vahva ja jäntevä, vaatteina iso iso reikäneulepaita, päälleni kasvanut pitkä toppi ja paljettileggingsit. Mietin että tällainen minä olen. Ja että älä hyvä ihminen vertaa.

(Kuva)