Äititesti

Nappasin kivan haasteen Under my skin -blogista näin yövuoron ratoksi täytettäväksi.

Minkälainen äiti olet? 

- Lepsu ja lempeä. Olen tyytyväinen siihen, että olen usein aidosti läsnä, esimerkiksi päivittäin istua napotan lattialla ja vain seurailen Naken puuhia ollen tarvittaessa käytettävissä, turvallisesti lähellä. Halailen ja pussailen paljon ja olen kannustava ja todellakin tuon usein esiin sen, etten vieläkään ymmärrä miten mulle on siunattu noin ihana pieni tytär. Toisaalta olen huono pitämään kuria ja järjestystä ja juuri yksi päivä tajusin, että huudon/ mielipahan välttääkseni taidan antaa oikeastaan kaikessa periksi.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
 - Ehkä olin ajatellut olevani johdonmukaisempi ja joissain asioissa tiukempi, ja nyt kyllä aion tuossa tsempatakin.

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
- Hmmm. No varmaan jos joku ylipäätään mua äitinä ajattelee niin uskon että kyllä se rakkaus ja oman lapsen fanittaminen välittyy.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
- No tosiaan nyt kun Nakelle on jo tullut ikää ja ymmärrystä huiman puolentoista vuoden verran niin voisin alkaa vetää jotain rajoja ja sääntöjä. En kyllä oikein tiedä mitä ne olisi. :-D Meillä koti on sillä tavalla lapsiystävällinen että periaatteessa joka paikkaan voi mennä, vaikka ohjaankin aina pois esim. omalta sukkalaatikoltani tai muusta mitä en jaksaisi siivota perästä. Tuntuisi kuitenkin oudolta kieltää noihin meneminen, kun eihän lapsi millään pahalla... Ehkä kuitenkin sen voisin yrittää luvata, että kun olen kieltänyt jotain niin sitten kanssa pysyn siinä, koska sellainen periksi antaminen vain sekoittaa pientä päätä.

Mitä teet mielestäsi oikein?
- Olen turvallinen, rakastava, hyväksyvä. Ja tietysti tarjoan hyvän perushoidon: ruoan, puhtauden, lämmön, hyvän turvallisen kasvuympäristön.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
- En mielestäni ole varovainen. Usein jos näen että Nakke vaikka meinaa kaatua niin en tee mitään estääkseni onnettomuutta - hän kaatuilee niin paljon että saisin olla koko ajan sydän syrjällään. Putoamisia varon, esim. sohvalla touhutessa tai rappusia kiivetessä olen lähietäisyydellä estämässä pahimmat kolhut. Uskon kuitenkin että tekemällä oppii, ja toisaalta vanhempana ei vain voi ehkäistä kaikkia muksaisuja. Naken pahin kuhmu on tähän mennessä tullut kotona kontatessa, kun hän laittoi liikaa painoa kädessä olleeseen villasukkaan ja lensi täydellä painolla otsalleen. Tuollaisia onnettomuuksia jos yrittäisin ennaltaehkäistä tulisin varmasti sekopäiseksi hössöksi.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista? 
-Ah ihana mielikuva... Luulen että välittäisin kyllä katseista, mutten todellakaan antaisi olla enkä ainakaan ostaisi sitä lapsen ulvomaa juttua. Luultavasti nappaisin lapsen kärryyn ja tehtäisiin ostokset loppuun ulvonnan säestyksellä, ja autossa/ kotona kumpikin rauhoituttuamme puhuttaisiin tilanne läpi.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
-Silloin tällöin herkutellaan. Tai siis minä herkuttelen varmaan päivittäin mutta Nakelta salaa. Nakke saa herkkuja esim. silloin kun on vieraita ja kahvipöydässä on jotain hyvää mitä kaikki muutkin syövät. En ole mikään hurjan tarkka, mutta toisaalta tuntuisi oudolta antaa pienisyömäiselle lapselle usein herkkuja viemään jo ennestään vähäistä ruokatilaa vatsasta. Nakke ei myöskään osaa vielä itse pyytää herkkuja esim. kaapista.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
- On kohtalaisen tarkat, uni ja ruokailu rytmittää. En tajua miten voisi olla olematta, kun aina se nälkä tulee suunnilleen samoihin aikoihin, samoin unen tarve. Mutta ei siis mitenkään minuutilleen vaan enemmän ehkä lähemmäs tunnin tarkkuudella.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?
- Pitäisi aloittaa se kasvatus ensin! :-D Mutta toivon, että hän kokee mun antaneen ns. hyvät eväät elämään, esimerkiksi vahvan ja luontevan ymmärryksen miten missäkin tilanteessa käyttäydytään.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
- Vanhempani olivat aika tiukkoja ja todellakin johdonmukaisia ja sellaisia säännöllisiä, joten en tiedä olenko kopioinut paljoakaan. Ainakin se on samaa että minulla oli tosi turvallinen ja sellainen hyvä lapsuus, ja niin on Nakellakin. 

Ulkoiletteko päivittäin?
- Ainakin lähes. Vesisateella ei viitsitä lähteä mutta siinäpä ne (teko-) syyt olikin.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
- No hän ei vielä jaksa yksin katsoa kuin maks. jonkun viisi minuuttia, mutta usein iltaisin katsotaan yhdessä Pikku Kakkonen ja samalla halitaan ja nujutaan sylikkäin sohvalla.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
- Positiiviset: Halailen, pussaan, olen läsnä syliintuloa varten, hymyilen, kehun. Negatiiviset: Tiuskin, valitan miltä joku juttu minusta tuntuu. esim. Äiti ei nyt jaksa tuota ulinaa, siihen ei ole mitään syytä! :-D