Minilomalla

Istun bussissa matkalla Vaasasta Helsinkiin! Olin yhden yön ja kahden puolikkaan päivän mittaisella minilomalla rakkaan ystäväni luona. Teki kyllä todella hyvää tällainen oma aika ja tutun rakkaan ihmisen seura, joka on kyllä kuin balsamia mielelle ja sielulle. Olin ajatellutkin että olen aika väsynyt, mutta silti aivan säikähdin kun nukuin eilen melkein koko kuusi tuntisen bussimatkan! Yöksikin riitti unta yhdeksäksi tunniksi ja voi että kaikki tuo nukkuminen teki hyvää (vaikka nyt väsyttääkin taas). N on ruennut heräämään joka aamu klo 6.30 ja vaikka menen aina kuin mahdollista jo viimeistään kymmenen aikoihin nukkumaan, pääsee univelkaa kuitenkin vähä vähältä kertymään. Iltavuoroista olen pyöräillessäni kotona vasta klo 23 jolloin tietysti nukkumaanmeno venyy, ja sitten on tietysti aamuvuoroja kun kello soi klo 05... Ville pyörittää kodin ja muksun mahtavasti kun en ole kotona, en joudu ikinä epäilemäänkään muuta, mutta kun olemme kaikki kotona olen se minä joka nousee Naken kanssa. Se on epäreilua enkä varmastikaan koskaan hyväksy sitä, mutta niin se vain on.


Ihanaa on kyllä päästä kotiin. Mitä lähemmäs kotia pääsen sitä enemmän huomaan ikävöiväni Villeä. Nakkea en ikävöi, mutta se on varmaan jotain äidin itsesuojrlua: Ikävä hulmahtaisi ylitsevuotavaksi ja hukuttaisi... Keskiviikkona vasta saadaan olla koko perhe yhdessä, kun koko porukalla on aamuvuoro. Siihen asti ammennan voimaa arkeen naurun ja keskustelujen täyteisestä viikonlopusta, ystäväni lämmöstä ja vieraanvaraisuudesta, kiitollisuudesta että on ystävyys joka on kestänyt jo 15 vuotta.