Ihana kevät ulkona, ja tässä sitä kökitään kotimökissä pienen kuumepotilaan kanssa. Tai tänään oli ensimmäinen kuumeeton päivä ja otettiin heti tilaisuudesta vaariin ja käytiin läheisellä kotieläintilalla ihmettelemässä possuja, vuohia, kanoja ja lampaita. Järkeilin, että ei se haittaa tee Nakelle istua lämpimästi puettuna rattaissa lempeässä kevätilmassa. Toivottavasti järkeilin oikein... Itselleni ainakin teki hyvää tuo pikkuinen retki perheen kanssa. Muutun äreäksi jos noita ei ole tarpeeksi usein.
Nakke ulvoo parhaillaan sängyssään eli toisin sanoen on päikkäreillä. Viime yö oli niin itkun, pyörimisen, kiehnäämisen ja höpöttelyn tayteinen että sain siitä sisua aloittaa taas unikoulun. Viimeksi kesti vajaan viikon että Nakke tottui nukkumaan yönsä omassa huoneessa, mutta nyt sairastelujen myötä on yö yöltä tullut aikaisemmin ja aikaisemmin meidän viereen. Pistäytymisunikoulu oli ainakin viimeksi toimiva eli sillä mennään taas... Lasten kanssa ei pääse pitkästymään kun aina tulee jotain uusia vaiheita. Ja painokelvoton sana tähän.
Tämä on sairastelun ohella ollut ystävien ja liikunnan viikko. Tiistaina sain meille ystäväni pienen vauvansa kanssa ja keskiviikkona olin naapurikaupungissa toisen ystäväni luona. Liikuntapuolelle kuuluu kaksi kävelylenkkiä, toinen noin kahdeksan-yhdeksän kilometriä, toinen ehkä kuusi. Perjantaina heittäydyin sitten aivan hurjaksi js pyöräilin työmatkat! Kumi oli tyhjä ja satula liian matalalla eli voin kertoa että kyllä tuntui reisissä! Paluumatka kesti puoli tuntia pidempään kuin yleensä, olin vasta puoliltaöin kotona. Meni vierasta metsätietä jossa ei ollut edes valoja ja renkaan tyhjyydestä johtuen jouduin taluttamaan kaikki ylämäet. Jossain vaiheessa oli pakko nauraa, hullu pyöräilijänainen is back in town.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?