Hetkeni yh:na sekä äidin pikku vitsinikkari

Ville totesi pari päivää sitten, että saan paljon enemmän aikaan silloin kun hän ei ole kotona. Se on totta, se - tänään Ville lähti heti aamusta mökille ja minä olen siivonnut ylä- ja alakerran, pessyt pyykit, tehnyt ruoan, käynyt kävellen kaupassa, ollut melkein neljä tuntia ulkona. Kylvettänyt lapset, tehnyt kuopuksen vauvakirjaa, treenannut tuntia kahvakuulalla. Katsonut telkkaria, herkutellut lakuilla. Viettänyt miljoona tuokiota Naken ja vauvan kanssa. Puuh, olen kone (nosti hän oman häntänsä). Ville valaa minuun rauhaa - ja välillä myös ärtymystä saamattomuuden esimerkillään, mutta enimmäkseen rauhaa. Ettei koko ajan tarvitse suorittaa.


Nakke oli ihana aamulla, kun Ville toi hänet viereeni ja hän (vauvan tsekattuaan, kuten joka aamu) painautui kainalooni ja laittoi käteni oikein tiukasti ympärilleen. Hän ei ole pitkään aikaan malttanut olla noin.


Päivällä kun oltiin Naken kanssa puistossa tuli puiston ohjaaja juttelemaan meille. Nakke poimi hänelle kiven käteen ja ohjaaja kovasti kehui sitä, miten "oi onko tämä ihan jalokivi vai timanttiko?". Nakke katsoi ohjaajaa vakavana ja ilmeettömänä ja kauhaisi sitten rivakalla liikkeellä kourallisen kiviä ohjaajan käteen. En voinut hillittää hihitystäni. Samoin sain purra poskiani kun Nakke matki puistossa olevia lampaita kamalan käheällä, haudantakaisella äänellä. "Määä-äää-" - mitähän hirviölampaita tuossa puistossa!