Kesäpäiviä

En voi kylliksi hehkuttaa miten tätä kesää RAKASTAN! Siksipä hehkutan koko ajan. Ja kukapa suomalainen ei ylisanoihini yhtyisi.

Eilen oli minun vuoroni nousta ylös lasten kanssa joten kello kuusi sitä törötettiin pystyssä ja käytiin Naken kanssa läpi maailman menoa. Tyyliin:

- Vauva?!

-Tuossa on vauvva. Vauva nukkuu vielä.

-Peitto?

- Niin, vauvalla on peitto.

- Peitto.

- Anna olla vauvalla peitto, vauvalle tulee muuten kylmä.

- Kyymä.

- Niin, kylmä. Vauvat palelee herkästi.

- Napa?

- Niin, vauvalla on napa. Missä sun napa on?

- Napa. (näyttää)

- Mituuu!

- Niin, Kirppu kisu tuli tänne. Se oli taas vähän tuhma yöllä.

- Mitu.

- Niin, Kirppu kisu.

- Kiippyyy.

- Niin, Kirppu.

Jne, jne, jne.

Puoli yhdeksään mennessä oli jo ehditty aika paljon ja sekä äidin että esikoisen hermojen kannalta oli parasta siirtyä ulos. Mutta vooooi peeveli - rattaiden rengas oli tyhjentynyt yön aikana. Naapurin mies kuuli manailuni ja sanoi, että lainaisi oman tyttönsä rattaita, jos ne vain eivät sattuisi olemaan autosssa, ja auto vaimolla. Miehen poika kysyi että mitä isi, johon naapuri, olisin lainannut naapurin tädille siskon rattaita. Koin vastustamatonta halua kysyä dramaattisesti: sekö minä vain sinulle olen, naapurin täti? Raah raah, onneksi on sen verran tolkkua ettei toteuta kaikkia väsyneiden aivojen lähettämiä impulsseja.

Nakke pieni maratoonari jaksoi hienosti kävellä ensin kauppaan ja sieltä vielä lähipuistoon ja sieltä vielä kotiin (melkein - viisi metriä ennen kotiovea heittäytyi kaikkensa antaneena maahan). Mun reipas tyttö. Puiston uima-allas oli täytetty ja siinä kahlailtiin, ja sitten tietysti perus hiekkalaatikot ja keinumiset.

Lounaan ja päikkäreiden jälkeen karavaani liikkui jälleen - suunnattiin Luukkiin auto täynnä piknikeväitä, aurinkorasvaa, lapsia ja hikeä. Juuri pääsimme perille kun vauva ilmoitti että maitoa olisi saatava nyt. Sitä hän saikin ja sitten pääsi piknikkimme alkamaan. Syötiin ja Nakke pyöri ylikerroksilla ympyrää viltillä tallaten jalkoihinsa eväitä ja, no, kaiken mitä emme ehtineet pelastaa. Käytiin sitten kävelemässä lenkkejä ja myös rannassa, jossa Nakke päättäväiseen tyyliinsä kahlasi kaulaa myöten järveen. Siinä ei paljoa mekot ja vaipat pidätelleet kun neiti päätti heittää talviturkin. Aika kauan läträttiin vedessä ja Naken puolesta oltaisiin läträtty vielä paljon kauemminkin, mutta ajattelin että pitää mennä katsomaan miten Villellä ja vauvalla menee. Onneksi oli vaihtovaatteet Nakelle mukana, mietin lähtiessä että tointaako niitä nyt ottaa.

Illalla lasten nukahdettua tilattiin pizzat ja katsottiin Netflixiä. Harmikseen Ville klikkasi tilaukseen vahingossa tuplajuuston, ja en vain voinut syödä sellaista oksettavaa kumimaista juustomöykkyä. Pitää olla tyytyväinen painonhallinnan kannalta (vaikka söinkin sitten Ritz-suolakeksejä aurajuustolla sekä leipää, öhm). Painonhallinnnasta puheenollen, sairaalan oli jäänyt kymmenisen raskauskiloa ja nyt vielä jäljellä toinen mokoma, niin pääsisin alle lähtöpainon ja saisin siis vähän ylipainokilojanikin sulateltua. Hitonmoinen urakka taas. Ei auta kun alkaa pikkuhiljaa kuntoilla ja yrittää oikeasti tsempata ja jättää herkut väliin. Tänään teinkin vähän kahvakuulalla, mutta sitten lössähdin ja söin iltapalaksi pullaa. Illat ovat ehdottomasti hankalimpia, tuntuisi niin luontevalta palkita itseni herkuilla Naken mentyä nukkumaan ja rentoutua tv:n ja hyän syömisen parissa.

Tänään oli minun vuoroni nukkua, ah. Herättyäni kotona ei ollut ketään (paitsi vauva tietysti. Ja kissat, heh) mitä vähän ihmettelin. Ehdin rauhassa hoitaa melkein kaikki aamuhommat ennen kuin Ville ja neiti pyörremyrsky saapuivat mukanaan rattaiden rengas puhjenneen tilalle ja pikkuruinen puhallettava uima-allas Billtemasta. Altaassa kelpasikin läträtä päiväunien jälkeen - otettiin taas Winstonkin ulkoilemaan ja vietettiin oikein rattoisa tuokio takapihalla. Illalla puistoilun jälkeen saatiin vielä Naken kummitäti suloisen tyttönsä kanssa kylään ja rattoisasti meni taas aika kahvitellessa ja juorutessa, tyttöjen jopa vähän leikkiessä yhdessä olkkarissa. Vauva torkkui sylissäni vatsaansa kipristellen. Hänellä on ollut tänään vähän vatsanpuruja ja tissi olisi maistunut ihan koko ajan, mikä ei varsinaisesti ole kovin pitkäkestoinen ratkaisu noihin mahakipuihin. Yritänkin nyt opettaa vauvaa tutinsyöjäksi.

Päivät ovat ihania ja elämää täynnä, mutta iltaisin huoli Nakesta oikein puristaa sydäntäni. Hänellä oli epäilty sellaista kamalaa oireyhtymää kuin Fanconin anemia, joka taivaalle kiitos on nyt saatu 100 % varmuudella suljettua pois. Samoin kahdessa eri kromosomikartoituksessa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Perinnöllisyyslääkäri arvelee kehityshäiriön johtuvan jostain geenivirheestä, todennäköisesti (ja toivottavasti) kertaluontoisesta sellaisesta. Päänkasvu on pahasti miinuskäyrillä. Voi kunpa pää kuitenkin kasvaisi vielä, kunpa  kaikki selviäisi, kunpa ei olisi mitään kovin rajoittavaa. On todella raskasta samanaikaisesti pitää yllä toivoa ja pelätä pahinta.  Onneksi on kesä ja nuo iihanat, elämän ja tekemisen ja - todella - rakkaudentäyteiset päivät.