Olen harvoin huonolla tuulella, mutta tänään olin. Vauva heräsi läpi yön parin tunnin välein syömään, viimeisimmäksi kuudelta. Nakke herätti seitsemältä, olin aivan juuri ehtinyt nukahtaa uudelleen. Nakke vinkui ja pomppi puurolla ja minä melkein huusin, NYT SYÖT. Söi se, mutta tunsin itseni kamalaksi äidiksi. Kadehdin Villeä joka sai nukkua, vaikka saan itse taas huomenna. Kävin tyttöjen kanssa parin kilometrin päässä kaupassa, hermoa kiristi lisää kun nuo meidän lähtemiset on niiiiiun hitaita. Matkalla peukalossa jo kuukauden ollut haava alkoi taas vuotaa ja viidestä (!!) laastarista huolimatta vuosi hetkessä läpi, ja niin valuin verta kuin mikäkin kuukautishirviö. Aurinko paahtoi hiostavasti ja vauva oli lämpöpatterina repussa, ja olin pukeutunut collegeen ja pitkiin housuihin. Kotona peukalo jatkoi vuotamistaan ja vauvalla oli kakkaa niskaa myöten. Kännykän näyttö hajosi. Tiuskin Villelle ja tunsin itseni perseeksi.
Nyt on taas eri meno. Väsynyt, mutta loppujen lopuksi oli hyvä päivä. Siskoni ja serkkuni kävivät kylässä, Naken riemu tätinsä kanssa on sydäntä lämmittävää. Vielä illallakin kävi etsimässä tätiä tätä nimeltä kutsuen. Vauva nukkui kolme tuntia omassa sängyssään. Ville ja minä päästiin kahdestaan postiin siskon katsoessa lapsia; haimme tilaamamme tuplarattaat ja ne ovat vielä paremmat miltä vaikutti! Lähetimme vauvan nimen maistraattiin. Ville otti Naken saunakaveriksi ja minä sain käydä yksin - se oli kyllä päivän huipennus. Nyt vauva nukkuu sylissä, hän on niin kaunis ja täydellinen, hän on jo persoona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?