Ihania päiviä kotona, lasten kanssa, ystävien kanssa, kaduilla, puistossa, ruokakaupassa, kuntosalilla. Enimmäkseen kotona. Olen tietoisesti yrittänyt keskittyä hetkiin kotona, elää niin kuin Kristiina Louhin ainoissa ja tompissa, joissa päivien rytmi on rauhallinen ja kuin omasta lapsuudesta, luonto itsestäänselvänä ympärillä, kaikki niin tarkkaan sellaisena kuin oma lapsuuteni oli. Ei niissä luuhata ostoskeskuksissa ja naputeta kahdessa sekunnissa päivän palkan suuruista tilausta verkkokauppaan, kun on vähän tylsää, eikä käyty koko ajan museoissa, huvipuistoissa ja omaa aikaa viettämässä.
Ne Ainot muuten iskevät johonkin sellaiseen Nostalginen, Kultainen Lapsuus -hermooni niin kipeästi, että pillahdan melkein jokaisen kirjan jossain vaiheessa kyyneliin. Nakke aina vähän pitkään katsoo. On luettu nyt ihan hirveästi, varmaan kymmenen kirjaa päivässä. Muistan joskus viime syksynä melkein purskahtaneeni itkuun neuvolassa kertoessani arjestani, huono äiti - olostani ja siitä, etten vain ehtinyt edes lukea kirjaa Nakelle, siitä ei vaan tullut mitään kun vauva itki ja halusi syliin ja kaikki meni koko ajan päin peetä, suoritin arkea hiki päässä enkä koskaan ihan riittänyt.
Nyt on niin erilaista.
Nythän minulla on hoitovapaata haettu ja saatu vuoden loppuun asti, mutta olen tänään tehnyt laskelmia ja suunnitelmia miten saisin sentit venytettyä niin, että lapset saisivat jatkaa vielä kotihoidossa. Yhden hyvän suunnitelman keksinkin, mutta siinä on vielä niin monta muuttujaa etteipä siitä nyt vielä enempää.
Tänään oltiin kunnon tehotiimi tyttöjen kanssa: tunnissa bussilla lähiostarille, ostokset marketissa, takaisin bussiin, kotipihassa ulkoilua. Aika paljon sai juosta, henki meinasi tikahtua vaikka salilla juoksen viisi kilometriä alle puoleen tuntiin. Kaupassa neuvolasta soitettiin juuri kun olin kassalla, ostamistani neilikoista katkesi neljä kukkaa, kaahotimme vaunuimme ylikulkusillalla jossa nuori mies soitti reippaasti haitaria; oli perjantaivilinä ja minä ja tytöt siinä, ja mieleeni putkahti: olen niiiin elossa. Ryntäsimme bussipysäkille ja vaunut tömähtivät kuoppaan, Nakke lensi kaaressa maahan. Pusuttelin ja pyytelin anteeksi ja nippa nappa ehdimme bussiin. Neilikoista katkesi vielä kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?