Viikon mittanen päivä, tai toisinpäin

Aika menee niin älytöntä vauhtia, pelkään etten muista näistä vuosista mitään jälkeenpäin jos en laita jotain ylös. Vaikka sellainen, tällainen, oman toiminnan raportoiminen vähän tylsältä tuntuukin. Mutta kuitenkin, nytkin olen ajatellut bloggaamista jo viikon, ja tämä viikko tuntuu suunnilleen päivän mittaiselta, ja siihen kuuluu

 

 

kuusi käyntiä kuntosalilla

 

 

kolme perheen yhteistä iltapalaa

 

 

kaksi perunamuusia joista tuli iltapaloille rieskaa

 

ja kaiken maailman muitakin ruokia joita jatkojalostin seuraaville aterioille.

 

 

Sadepäiviä

 

 

aurinkoisia päiviä

 

 

                                                   meidän perhe päivinä kuin päivinä pihalla.

 

Onnistuneita kauppoja kirpputorilla, voitoilla ostettua ruokaa ja vaippoja, aina vain ruokaa ja vaippoja. Huomenna on palkkapäivä ja silloinkin menen kauppaan ja ostan ruokaa ja vaippoja.

 

 

yksi aie aloittaa opiskelut nyt kotiäiteillessäni, ja yksi aika nopea ajatus siihen: en mä jaksa.

 

 

Ajatus että nyt taitaa olla aika viedä vanha kissamme lopetettavaksi, ja nyt näyttääkin siltä ettei tarvitsekaan. Hurraa!!

 

 

Kirjastoauto maanantaina, ruusukimppu ja lasi punaviiniä perjantaina; luon viikkooni löyhää rytmiä, vaikka kohta sitä tulee roimasti lisää kun Nakke-pienemme sai päiväkotipaikan ensi maanantaista alkaen! Ylihuomenna, Naken kolme-vuotis syntymäpäivänä, menemme sinne tutustumaan.

 

 

Kolme-vuotis synttäreiden mietiskelyä, tulee olemaan noin viisitoista suuta muonitettavana.

 

 

Ystävän terveiset ultrasta, lapsettomuussurun jälkeen he saavat kaksoset, se on niin uskomattoman ihanaa että alkaa aina itkettää

 

 

muuten ei ole itkettänyt, on hyvä tasainen jakso elämässä, ei suuria huolia terveyden ja rahan suhteen, lapsilla ihan ok vaiheet menoillaan, Villeä jaksan rakastaa, hän minua

 

 

sunnuntaina Kiasmassa lasten kanssa Villen ollessa iltavuorossa, ihan älyttömän ihana näyttely

 

                                                     vaikka olinkin reissustamme niin poikki että nukahdin yhdeksältä

 

 

(muuten nukun huonosti, herään aamuöisin valvomaan, joka aamu kuudelta)

 

rakkaus omaa perhettä kohtaan, ylpeys ja yhteenkuuluuus jonka eteen haluan nähdä vaivaa.

 

Kahdet lakatut kynnet, punaiset ja liilat, niin ja varpaankynnet luumulla. Yksi luettu Trendi-lehti eikä sen lukemiseen mennyt kuin kaksi päivää! = kouriintuntuva todiste siitä miten vauvavuosi on ohi, minua ei ihan koko ajan tarvita ja jaksan kiinnostua muustakin kuin kaksplussasta ja vauvasta

 

Vielä kun kirjoja jaksan taas lukea... Yöllisen unettomuuden ja aikaisten aamujen vastapainona: nukahdan iltaisin  h e t i