perjantai 25. helmikuuta 2011

Makuuhuonepakolaisen jaarituksia

Piti paeta makkariin, kun Ville katsoo olkkarissa Duudsoneita. Inhoan sitä ohjelmaa ja niiden kamalia temppuja, tekee liian pahaa katsoa.

Söin äsken neljä lämppäriä ja poden siitä jonkin sortin moraalista krapulaa, mikä on tyhmää. Olenkin nyt luvannut itselleni ainakin sata kertaa, että menen huomenna salille. Tällä kuntoilulla (neljä tuntia kuntosalia viikossa, arkiliikunta töissä) saattaisin muuten varmaan laihtuakin, ellen aina söisi niin paljon. Toisaalta syöminen on niin kivaa, ja onhan ne lihakset siellä läskin allakin. Ja naiselle suotakoon pehmusteet kropan siellä ja täällä.

Mulla on yksi ystävä, joka aina välillä huudahtaa: Ihanaa olla nainen!. Olen samaa mieltä. On kivaa kun on kaikkia kauniita kapineita; tykkään meikkaamisesta, hedelmäntuoksuisista suihkugeeleistä, pitkistä itkukohtauksista, rintaliiveistä ja siitä, että varpaankynnet on aina nätit ja lakattu. Päätinkin nyt maaliskuun kunniaksi oikein vaalia naiseuttani ja pyhittää kuukauden sellaisille kivoille jutuille kuin kampaajalla käynnille, rakennekynsien huollolle ja gynekologilla käynnille (okei tuo viimeinen ei ole kivaa, paitsi tietenkin siinä mielessä, että saan sen hoidettua). Jos jää rahaa, menen vielä kosmetologille. Ja käyn kuntosalilla ja juon paljon vettä, ja lupaan myös viettää kokonaisia iltoja vuoteessa lehtipinon kanssa. Nyt on muuten luennassa eilen ostamani KG-painonhallintalehti, ja riemastuin kamalasti kun huomasin tänään, että lehden kannessa KG-tekstin alla luki suluissa nimen selvennys, joka ei suinkaan ole Kilogramma, vaan: Kevyt Gebardi. Aivan läähätin ihastuksesta tuon huomatessani.

Gynekologi-ajan varaaminen on muuten ollut vaivalloista. Ensimmäisen kerran soitin viime viikolla, jolloin omalääkärini (se hempukka) ei ollut vielä antanut ajanvaraukseen tietoa työvuoroistaan. Toisen kerran soitin eilen, jolloin sanottiin, että omalääkärini, se hempukka, lähtee tuolta pois ja ajanvarauksessa ei vielä ole uuden lääkärin vastaanottoaikoja. Kolmannen kerran pitää soittaa ensi viikon keskiviikkona, jolloin pitäisi saada aika. Silloin minulla alkaa kuukautiset, joten aika pitää saada joko heti tai sitten viikon päähän. No jo nyt on.

Siksi muuten nimitän omalääkäriäni, sitä hempukkaa, hempukaksi (ja nartuksi ja epäpäteväksi letukaksi epäilyttävän nuoreksi ollakseen lääkäri), kun Ville on käynyt hänen pakeillaan (hmm) ja kuulemma ihastui ja niin on kaunis ja mukava ja ammattimainen ja pälä pälä hohhoi. Toivon kovasti, että uusi lääkäri on yli keski-iän, nuiva ja väritön, naamassaan ehkä syyliä. Sellainen ei mikään viehättävä pitkän uran tuoman kokemuksen omaava, ettei minun ja toosani tarvitse tuntea oloamme epävarmaksi että saan varmasti parasta mahdollista hoitoa.

2 kommenttia:

  1. Täti Puuma nauraa täällä nyt molemmilla keuhkoillaan. Voi mahoton teijjän kanssa!

    Mutta gynekologilla pitäisi minunkin käydä. Kaikki muut lääkärit jo olenkin viime aikoina ravannut läpi.

    Hempukka... ;-D Mulle tuli mieleen yksi entinen ystäväni, joka oli sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen jälkeen ei edes vessaan voinut mennä, kun siellä leijailivat kaiken valtakunnan hajusteet, tökötit ja muut suihkeet. Puuh.

    VastaaPoista
  2. Täti Puuma :D :D

    Hempukka on musta jotenkin kiva sana - vaikken ite hempukka haluaiskaan olla ;)

    VastaaPoista

Mitäs mietit?