Dalai Lamaa ei lasketa.

Puhun usein itsestäni vähän vähätellen, kerron että tykkään löhötä kotona sohvalla ja käpertyä kotiin ja että kylläpä laiskotti silloin ja silloin. Äsken rupesin miettimään, miksi ihmeessä teen ja sanoin noin. Ehkä haluan antaa itsestäni jotenkin helposti lähestyttävän kuvan, tai näen laiskuuteni ja väsymykseni hetket suurempana kuin reippauteni. Ajattelen myös, etten ole kovin kunnianhimoinen ihminen.

En varmaan olekaan kunnianhimoinen siinä mielessä, että tavoittelisin mainetta ja titteleitä ja ulkoista kultaa ja kimallusta tai edes osaisin tuoda esiin niitä vahvuuksia, mitä minulla on (mutta hei, olenhan suomalainen;)). Mutta koko ajan mulla on joku projekti tai suunnitelma mielessä, joku mitä toteutan ja mitä kohden ponnistelen. Minulla on pienempiä, arkielämän projekteja, kuten kuntoni kohentaminen (sali ja vesijuoksu, lenkkeily) ja sitten ihan vaikka sellainen, että yritän totuttaa hiukseni harvempaan pesuväliin. Sitten on henkisempiä projekteja, kuten että taistelen eroon ujoudestani ja en-uskalla-avata-suutani-hommasta, yritän olla avarakatseisempi ja kiltimpi, yritän olla ymmärtäväisempi, yritän sitä ja pyrin tähän. Töissä olen ahkera ja tunnollinen, touhuan koko ajan jotain, jaksotan päivän päässäni ja tarjoudun ottamaan kurjimmat hommat. Sanon harvoin mihinkään asiaan, etten halua, osaa tai pysty, vaan ajattelen että pytyn siihen mihin muutkin. Joka asiassa minulla on tavoite tai suunnitelma, ladon asioita järjestykseen päässäni ja tekemisiä, sanomisia ja puuhia listaksi mielessäni. 

Etsin asiaa, jossa unohdan itseni. Sellaisia on jo, toki, mutta miten olisikaan mahtavaa olla koko ajan hetkessä. Oletteko te, tai tiedättekö ketään kuka on? (Dalai Lamaa ei lasketa.)

Sanon myös usein, etten tykkää muutoksista, mutta samalla en kyllä osaa olla paikoillaankaan, tyytyä ja jäädä. Olen vähän tuostakin itseäni soimannut, miksen osaa tyytyä siihen mitä on, miksi pitää aina yrittää enempään, mutta nyt pientä armoa hei. Olen alkanut ajatella, että ehkä en vain ole löytänyt sitä juttua, joka täysin tyydyttää minut. Esimerkiksi työtkin, jotenkin se on niin ihanaa työntekoa ja tärkeää työtä, siellä saa nauraa ja liikuttua ja joka vuorossa näkee kättensä jäljen, saa käyttää päätään ja kroppaansa. Minä voisin viihtyä tuolla lopun elämäni, minä voisin tyytyä tuohon, mutta miksi minä tyytyisin. Minulla on töihin ja koulutukseen liittyviä projekteja ja suunnitelmia ja koko ajan minä kuljen johonkin. Jatkossa, sen sijaan että yrittäisin koko ajan moittien saada itseni tyytymään ja olemaan onnellinen siihen mitä on, aion entistä enemmän keskittää huomioini ja energiani liikkumiseen. Ei se tarkoita,etteikö matkastakin voisi nauttia. Luulen, että minun kohdallani matka on tärkeämpi kuin päämäärä eikä lopussa seiso kiitos vaan vain pieni hengähdys ennen kuin taas, mutta

"Ei häkin turva ole turvaa. Turva on lennossa, siipien iskuissa. Joka kylmyyttä pelkää hän ei kuumuutta koskaan tunne. Siis lennä, lennä, ja jos putoat on se vain siksi, että kohoaisit vielä korkeammalle."

Mutta voi että minä ihailen ihmisiä, joilla on jotenkin sisäsyntyisenä läsnäolon, onnen ja tyytyväisen taito. Sellaisia ihmisiä, joiden elämä on ehkä tasaista ja paikoillaankin mutta jotka osaavat nauttia siitä. Haluaisin olla sellainen ihminen, mutta kun en ole, niin on turha petkuttaa itseäni yrittämällä. 

Tänäänkin tuntuu, että päivä on vain mennyt, vaikka olen saanut nukkua pitkään, käynyt ystäväni kanssa vesijuoksemassa ja syömässä (kiinalaista, nam), käynyt kaupassa, ja nyt kisunen kehrää sylissäni ja päänsärkyyni keittämäni kahvi maistui hyvältä. Kohta siivoan, sitten menen siskoni kanssa lenkille, tämä on hyvä, tiivis päivä enkä tiedä miksen osaa nauttia siitä täysillä, mutta kun en osaa niin en, ja jatkossa haluan olla rehellisempi itselleni, kuunnella itseäni, en moittien vaan kannustaen, etsien ja raivaten omaa ikiomaa ainutkertaista minun polkuani.

P.S Äsken tätä kirjoittaessani radiosta alkoi soida "Rööperiin, mä kaipaan niin". Vedin innoissani henkeä sisään ja aloin laulaa "mukana" hengästyneellä, kimeällä äänellä "Mies myy kalpaa hakkaraa, tididi hmm" Hmmm tosiaan :-D