Oltiin Villen kanssa perjantaina ystävämme luona. Kiva ilta! Tutustuimme kahteen uuteen ihmiseen, nauroimme ja juttelimme, söimme hyvää ruokaa ja joimme hyviä juomia. Aika lailla täydellinen ilta, siis. Minä jännitin tuota uusien ihmisten tapaamista niin, että ruokapöydässä käteni tärisivät ja pelkäsin että sen huomaa kohta kaikki, mutta onnittelen itseäni siitä miten kuitenkin puhuin ja nauroin ja kerroin juttuja ja koko ajan rohkeuteni kasvoi ja kohta mitään jännitystä ei enää edes ollut. Ruokana oli ystävämme tekemää poronkäristystä ja muusia ja ihania paistettuja persikoita kera vihreän salaatin ja aurajuuston, ja jälkkäriksi pupelsimme Villen ja minun tuomia juustoja ja keksejä. Join viiniä ja lonkeroa ja eilen oli vähän tukanjuuret kipeänä, kuten niin sievistellen sanotaan. Menin heti nukkumaan kun pääsin töistä kotiin.
Mieltäni ilahdutti kovin, kun vaikka asutaan tuon ystävän kanssa aika kaukana toisistamme, pääsimme silti näppärästi bussilla ihan silloin yölläkin kotiin. Tänään sen sijaan joukkoliikenne teki pienet tepposet. Menimme Villen kanssa kerrankin yhtä matkaa töihin ja bussi, johon meidän piti vaihtaa, hurahti nenän edestä karkuun. Seuraava olisi lähtenyt vasta 20 minuutin kuluttua ja voimamme tunnossa lähdimme kävelemään. 20 minuuttia kesti kävellä minun työpaikalleni ja Ville hyppäsi siitä bussiin ja huruutti omalle työpaikalleen. Minä myöhästyin vartin, Ville puoli tuntia. Ihan asiallista. :-D
Töistä päästyäni tein currykanasoppaa uusimmassa Trendissä olleella ohjeella eli näin: kuullotin kattilanpohjalla öljyssä kanapaloja, porkkanaa, sipulia, valkosipulia, punaista paprikaa, chiliä ja currymaustetta. Kuullottamisen jälkeen lisäsin noin puolitoista desiä tummaa riisiä, pari litraa vettä, kanafondueta (?), mustapippuria ja sitten vielä vähän juustoraastetta, kun sitä sattui olemaan ja pelkään että se menee kohta vanhaksi. Sitten vain kiehuttelua kunnes porkkanat, riisi ja kana on kypsää. Nam, tuli tosi hyvää! Koin vaan pienen onnettomuuden, kun onnistuin pudottamaan lusikallisen keittoa rintavakooni (kröhm). Kumarruin tarkastelemaan aiheuttamaani vahinkoa ja keskittyminen herpaantui ja kaadoin keittoa suoraan lautaselta rinnuksilleni. Kirosin ja siirsin kaulakoruani nähdäkseni vahingon laajuuden tarkemmin. Siirtäessäni korua siitä lensi keittoa kirvelevästi suoraan silmääni. Silloin oli jo pakko nauraa.
Vai kanakeitto hyökkäsi kimppuun. Hmm, vaarallista.
VastaaPoistaMie luulen, että ainakin yksi toinenkin vieras jänskätti teidän tapaamistanne aika paljon. Sitä paitsi aina SAA jännittää, ei se pahenna asiaa. Ja kuten sanoit, meillähän oli sitten niin hauskaa, etten olisi tahtonut illan päättyvän laisinkaan.
Vaarallinen kanakeitto totta tosiaan. Mutta sitten olen minäkin vaarallinen, jos mokoma ei puhdistu pesukoneessakaan uudesta paidastani! :D
VastaaPoistaHeh, ihminen on kato niin itsekeskeinen, tai ainakin minä olen, että sen oman jännityksen vain huomaa ja siitä tekee oikein jättiläisen muiden varman, tyylikkään ja kaiken puolin hienon olemisen rinnalla ;) Mutta oli kyllä kivaa, toivottavasti tosiaan saatais vielä tämän vuoden puolella otettua uusiks!