Kiukkua ja kipua (ja muuta kliffaa)

Au, au, au. Onpas vähän tukanjuuret kipeänä. Niin kipeänä, että vaikka se tukka on puhdas, koskee silti. Suihku on tällaisen kiltin naisen krapulamittari: jos se ei suihkulla lähde niin sitten on jo kipeätä. Ja jos sinne suihkuun ei edes jaksa mennä, on jo sellainen tilanne että huh huh.

Meillä oli eilen töiden puolesta virkistyspäivä. Oli kivaa! Työpaikkamme on päihteetön, joten virkistyspäiväkin piti sisällään risteilyn Helsingin saaristossa (kyllä Helsinki on kaunis mereltä!), hyvää ruokaa (ruokajuomana vesi) ja opastetun kierroksen eräisiin historiallisiin paikkoihin tutustuen. Pääkuuppa sai kipeytensä alun vasta päivän jälkeen, kun jatkettiin virkistäytymistä kahden työkaverini kanssa. Juotiin skumppaa ja punaviiniä yhdessä kivassa baarissa ja sitten kävin hilpeässä hiprakassani ostamassa uuden laukun (joka taivaalle kiitos miellyttää silmääni vielä nytkin, kaikkea muuta kuin hilpeässä hiprakassa), hyvästelin toisen työkaverin ja jatkoin toisen kanssa hänen kotiinsa juustoja, keksejä ja juomia mukanamme.

Istuttiin iltaa, herkuteltiin, juotiin, juteltiin. Kotona sain kuulla tuoksuvani vanhalta viinalta, ja olisin ruennut itkemään syvästi loukattuna, mutta nukahdinkin ennen sitä.

Nyt olen lääkinnyt itseäni vahvalla kahvilla (kahvi on muuten toinen krapulamittarini), nektariineilla, vedellä ja särkylääkkeellä. Kohta aion lääkitä itseäni lisää raikkaalla ulkoilmalla: käyn pankissa, kaupassa ja solariumissa. Tiedän, ettei tervehenkinen päivetys varsinaisesti vastaa epätervehenkistä oloani, mutta menen kuitenkin - yritän pitkittää kesän niin sanottuani rusketustani vielä parilla solariumkäynnillä. Onhan se varmaan myrkkyä iholle, mutta en silti usko, että neljä kertaa vuodessa on suora portti hautaan. Tai sitten se on, mutta ainakin astelen sinne iho nätinvärisenä. Ehheh. 

Pankissa pitää käydä, kun tili on jo tässä vaiheessa kuuta huolestuttavan vajaa. Että jos nätisti pyydän, niin kai sieltä pankin holveista voidaan muutama seteli lahjoittaa... No ei vaan kun olen säästänyt oikein kauniin nelinumeroisen summan säästötililleni, mutta se tili on sellainen, etten saa sieltä verkkopankissa mitään ulos (mistä johtuu myös se, että säästäminen on myös onnistunut). Vähän harmittaa rikkoa se kaunis numero, mutta toisaalta, omatpa ovat rahani ja tällaisia kuita varten kai sitä ihmiset säästävät.

Eilen siinä virkistyspäivässä ärsytti, kun en karppaukseni vuoksi ottanut ruokapöydässä riisiä enkä leipää, ja sain sitten selitellä sitä ja vastailla typeriin kysymyksiin. Ärsyttää ihan kamalasti ihmiset jotka puuttuvat toisten syömisiin. Facebookissa kiertää nyt uutinen, jonka mukaan karppaustutkimukset ovat lihatehtaan järjestämiä. No mitä siitä, jos se karppaus toimii! Kyllä minäkin uskon, että ihmiselle olisi paras saada kohtuudella kaikkea, mutta minulta se ei onnistu, voisin elää leivällä, täyttää lautaseni pastalla ja riisillä ja tuupertua sitten väsymykseen turvonneen mahani alle. Luulen, että ihmiset, jotka puuttuvat toisten ruokatottumuksiin, tekevät sitä kahdesta syystä:

- ärtymyksestä, kun "erikoisruokavalioisen" pitää nirsoilla ja tehdä numero syömisistään. Ruoka on pyhää, ruokaa pitää kunnioittaa! ... Siitä huolimatta, että nämä murmattajat ovat itse pahimpia meuhkaajia ja karppaaja-parka haluaisi vaan syödä ateriansa rauhassa.

- ärtymyksestä, kun omat dieetit eivät onnistu, itsekuri ei riitä ja paino vaan nousee kun niitä herkkuja ei kertakaikkiaan voi vastustaa, ja sitten olo on kurja väärien syömisten takia. Mikä sekin on minulle ihan sama - siirtäköön vain katseensa omaan lautaseen ja antakoon minun keskittyä omaani.

Ärsyttää myös se, jos ihmiset kysyvät ottaessani leivoksen/ palan leipää/ tms., että ai, etkö enää karppaa tai ai eikö sulla oo enää sitä dieettiä. No karppaan karppaan ja on dieetti on, mutta ei tämä ole mikään kuuri vaan haluan pysyvästi muuttaa ruokailutapojani. Enkä todella voi olla lopunikääni ilman leipää tai leivoksia.

Tulen aina hyvin ärtyneeksi, kun joudun selittelemään syömisiäni. Antakaa mun pupeltaa rauhassa!

Tietenkin tässäkin on arvokas opetus: en enää itse ihmettele kasvissyöjien tai muiden "ruokarajoitteisten" syömisiä. Ja kun käännän katseen päänsisäisestä ruokakiukusta uuteen laukkuun, ei enää potuta yhtään. Katsokaa nyt häntä: