Syksy saa tulla

Heräsin tänään aikaisin maksamaan laskujani. Huh että niitä oli paljon! Huh että palkka oli loman jälkeen pieni. Ei niin pieni kuitenkaan, etteikö sillä olisi saatu toteutettua yksi haave...

Ja niin naputtelin varauksen ja köyhdytin tiliäni lisää ja varaus oli vahvistunut ja

Ville ja minäpä lennetään tammikuussa Barcelonaan! Ihanaa. Ihanaa astella kohti talvea, kun on jotain noin kivaa odotettavana. Ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme (Tallinnan ja Pärnun jälkeen). Nyt ymmärrän hyvin, miksi ihmiset laittavat rahansa matkoihin. Tämän tunteen takia!

Matkavarauksen jälkeen palautin eilen katsomamme Vettä elefanteille filmivuokraamoon, juoksin sangen ansioituneesti kympin ratikan perässä autojen välissä puikkien, kastelin kenkäni ja ehdin kyytiin, katselin ikkunaan otsaani nojaten kun satoi niin, ja keskustassa marssin kauppaan kengät litisten ja palasin kymmenen minuutin päästä uudet ihanat punaiset Hai-saappaat jalassani. Porskutin autuaana läpi lätäköiden ja tapasin kaksi kivaa työkaveriani. Hypättiin Ikea-bussiin ja mentiin, noh, minnekähän sillä Ikea-bussilla nyt mennään. Syötiin hyviä pöperryksiä ja juoruttiin ja naurettiin ja ihailtiin huoneita ja ostettiin kynttilöitä. Olin asettanut itselleni budjetiksi tuolle reissulle neljäkymmentä euroa, mutta annan itselleni anteeksi, kun ylittyi neljälläkymmenellä sentillä... Tuolla rahalla sain 17 kynttilää, kirkkaanlasisen maljakon, koristekiviä, kaksi tiskiharjaa ja nukkumatyynyt. 

Syksy saa tulla, kun kodissa näyttää nyt tältä:

Ja tuoksuu marjaisen makealta.

Ja kuitenkin ulkona näyttää vielä näin vihreältä:

Illalla olin ystäväni luona Kalliossa. Naurettiin niin että jos nauru nuorentaa oltaisiin nyt jotain kolme-vuotiaita. Puhuttiin myös vakavia, mutta sitten taas naurettiin, kerrottiin juttuja, syötiin ystäväni tarjoamia herkkuja. 

On ollut kiva päivä, kivoja päiviä. Kaiken tämän kivan ja hymyn alla on vähän alakuloa, mutta ajattelen, että se kuuluu minuun * ja kyllä se on tämä syksykin mikä sitä ruokkii. Hikiset, huolettomat päivät ovat ohi.

* Ville pilkkaa minua, kun olen sen sataan kertaan kirjoittanut ja puhunut slaavilaisesta melankoliastani ja mieleni tunkkaisesta harmaasta villahuovasta, sieluni synkästä maisemasta, sielu sitä ja mielenmaisema tätä ja slaavilainen melankolia sitä ja tätä :-D