London baby!

Tässä vielä (toivottavasti) lyhyt matkakertomus kronologisesti edeten. Kun se aiempi oli niin sellainen pohdiskeleva. :-)

Perjantai-aamuna hyppäsin taksiin niinkin varhaisella kellonlyömällä kuin 04:45. Ajelin siskoni luokse ja sieltä sain mukaani toisen siskoni, matkakaverini, ja hyppäsimme bussiin ja körötimme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Matkaselvitykset menivät hyvin, mitä olin vähän jännännyt (sen verran iso lasti laittomia päihteitä, veitsiä ja pyssyjä oli mukana, no heh heh) ja koneeseenkin päästiin, ja sitten kolmen tunnin päästä allamme peltoläntit suurenivat, näkyi teitä ja ihania miniatyyrikaupunkia, ja sitten nekin suurenivat ja tömps, tunsimme Britanian maan jalkojemme alla. 

Matkatavaroiden kokoamisen ja pienen sähläyksen jälkeen saimme ostettua matkaliput ja siirryttyä metroon ja matka kohti hotellia alkoi. Hotellimme sijaitsi Victoria Stationin lähellä, joka on sellainen iso juna-, metro- ja bussiasema kauppoineen ja ravintoloineen. Hotelliin pääsi vasta kolmelta, joten jätimme laukut respaan jemmaan ja menimme Victoria Stationin yläkertaan yhteen ravintolaan. Oli kivaa puhua englantia ja tulla ymmärretyksi. Ruoka ei ollut kamalan hyvää, mutta syötiin kuitenkin pitkän kaavan mukaan (alkupalaksi kanansiipiä, jotka olivat melkoisen ällöttäviä limaisine kuorrutuksineen, pääruoaksi minä sellaisen kanajutun, sisko hampparin), ja sitten kun oli vielä vähän aikaa pyörähdettiin muutamassa kaupassa ennen hotellille menoa.

Hotellihuoneemme oli jäätävä painajainen! Kellarissa, jääkylmä (seinät hohkasivat kylmää ja ilmastointi puhalsi täysillä kylmää ilmaa), niin pieni että sängyn ympärillä ei ollut yhtään lattiatilaa - ainut lattiatila oli piskuinen "käytävä", noin metri kertaa puolitoista metriä, ja se täyttyi heti matkatavaroistamme. Yritin ottaa reippaan asenteen ja sisko kävi respassa vaatimassa ensin toista peittoa, sitten pyytämässä saataisiinko lisää lämpöä sinne, ja palasi siirrettävän lämpöpatterin kanssa, joka peitti ainokaisesta lattiatilasta puolet.

Lähdettiin metrolla Waterloo-asemalle ja pyörittiin siellä, ja illalla palatessamme hotelliin kävimme kaupan kautta ja ostimme isot kassit ruokaa - varmaan joku alkukantainen vaisto käski keräämään vararavintoa jääkauden varalle... Uni maittoi kuitenkin. Aamulla heräsimme yskien ja minulta oli hävinnyt ääni, tai se oli sellainen säröilevä vanhan naisen ääni, enkä enää jaksanut pitää yllä tekoreipasta asennetta, vaan parkaisin, ei täällä voi ihminen asua! Ihanaa että sanoit noin, sisko sanoi, ja sitten käytimme tunnin ensin rotanloukun haukkumiseen, sitten toimintastrategian hiomiseen. Päätimme etsiä itsellemme uuden hotellihuoneen kahdelle viimeiselle yölle.

Tuosta piristyneenä menimme aamupalalle - taas - yhteen Victoria Stationin kuppilaan. Otin ison kahvin ja se olikin sitten niin iso, että kuppi oli kuin mikäkin potta ja kahvia varmaan puoli litraa. Sitten hyppäsimme kiertoaluebussiin ja harmikseni siinä samassa kyydityksessä oli joku italialainen koululuokka, joka oli meluisa kuin apinatarha, ja yritimme kuunnella selostusta matkareitistämme italialaisten melskatessa kuin viimeistä päivää. Kamala meluisa kansa, jurnutimme, ja he varmaan meistä, kamalia nuivia kalpeanaamoja, eivätkö ne iloitse mistään. Oli kiva kiertoalue kuitenkin, ja pitkä, kesti jonkun kolmisen tuntia.

Sitten kävimme syömässä ja lähdimme etsimään uutta hotellia. Menimme ihan pokkana oman hotellimme viereisiin hotelleihin. :-D Kolmannesta paikasta tärppäsi ja vuokrasimme huoneen kahdelle viimeiselle yölle. Kyllä kevensi sielua! Illalla ajelimme bussilla, kävimme sellaisella Paddingtonin alueella ja siellä yhdessä viehättävässä pikkukahvilassa syömässä. Yöllä sisko poti unettomuutta, mikä oli tietenkin siinä rotanloukussa helvettiä, kun ei voinut muuta kuin maata hiljaa paikallaan. 

Koittihan se aamu sitten, ja olimme riehakkaalla mielellä, kun tiesimme päivän olevan muuttopäivä. Laittauduimme ja lähdimme aamupalalle yhteen ravintolaan (samaan jossa käytiin eka päivänä) ja söin perinteisen brittiläisen aamupalan, joka oli itseasiassa melkoisen täydellistä karppiruokaa, kun vain jätti vaalean leivän lautaselle. Söin ja koin sen yhä selvemmin, se voimistui, en voinut enää teeskennellä ettei sitä ole - vanha viholliseni pissatulehdus! Kiemurtelin ja ramppasin vessassa ja sitten otin järjen käteen, mietin mitä olin edellisenä päivänä juonut: noin puoli litraa kahvia, tölkin cokista, pari desiä vettä. Eli nyt vaan juomista, juomista, juomista, määräsin diagnoosin tehneen omalääkärin ominaisuudessa itselleni, ja horasin kaksi kuppia teetä, appelsiinimehua ja kahvin, ja katso, oireet hävisivät, olo oli suloinen ja hyvä, ilman säröilevää vanhan naisen ääntäni normaali ja terve.

Hyppäsimme bussiin ja matkasimme London eye - maailmanpyörälle, ja n. tunnin jonottamisen jälkeen kapusimme kyytiin parinkymmenen muun tyypin kanssa. Mahtavat näköalat! Vähän alkoi siellä ylhäällä pelottaa, vaikka tolkutinkin itselleni että se on typerää, koska kapseli jossa olimme oli täysin suljettu eikä edes heilunut ja keikkunut niin kuin vaikka Linnanmäen inhottava maailmanpyörä. Minusta on tullut aikamoinen nynnerö korkeiden paikkojen suhteen... 

Paluumatkan taitoimme jollain eri bussilla kuin tullessamme ja bongasin onnellisena että hei, ihan lähellämme on katu nimeltä Victoria Street ja siellä oli vaikka mitä kivoja kauppoja! Sovimme että mennää sinne myöhemmin päivällä. Sitten ei kun syömään, oltiin sellaisessa All you can eat - pizzapaikassa ja otin salaattibuffetin, joka oli pettymys, kuten ruoat muutenkin tuolla - rasvaista, hiilarista, hyvin teollista mättöä joka paikka pullollaan. Mutta se ruoka-angstista, sillä:

Hotellinvaihto! Wuhhuu! Painoimme erittäin tyytyväisinä sen rotanloukun oven kiinni, selitimme respassa että tuli vähän suunnitelmiin muutoksia ja painelimme viereiselle kadulle uuteen hotskuumme. Siellä oli jotain häikkää tietokoneissa eikä huoneisiin vielä päässyt. Jätimme tavarat säilytykseen ja hilpasimme Victoria Streetille shoppailemaan. Olin odottanut innolla Lontoon kauppoja, mutta lopulta Top Shop, Urban Outfitter (?) ym. eivät napanneet ja esimerkiksi Victoria Streetillä tein löytöjä vain Zarasta. Siellä oli kivat alennusmyynnit ja ostin pinkin hameen ja kaksi neuletakkia 30 punnalla. 

Lääkittyämme akuuteimman shoppailuhimoni paarustimme hotellille ja siellä oli vielä jotain ongelmia, niin etteivät he pystyneet luovuttamaan asiakkailleen avaimia. Päästiin huoneeseemme kuitenkin ja oih!, nam!, se oli ihana, ihana, ihana! Kai se oli ihan tavallinen, siisti hotellihuone, mutta sen lääväisen rotanloukun jälkeen tuntui ihan sviitiltä. Lekoteltiin siellä onnelliset pari tuntia ja lähdettiin sitten syömään. Ajattelin että hiiteen karppaukset ja vedin pizzaa minkä napa veti, mikä sitten kostautui seuraavana päivänä, mutta siitä lisää kohta. 

Oli suloista herätä ihanasta huoneestamme maanantaiaamuna. Käytiin taas perinteisellä brittiläisellä aamiaisella jo kantapaikaksemme muodostuneessa ravintolassa ja siitä suunnattiin keskustaan, tarkoituksenamme mennä Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Pönötettiin kymmeniä metrejä pitkässä jonossa, joka liikkui  h  i  t  a  a  s  t  i , ja kun lopulta matelimme kyltille, jossa luki, että tästä vielä jonoa kaksi tuntia, katsoimme toisiamme ja painelimme pois. Hakeuduttiin Oxord Streetille ja Primarkin, johon taisin ihastua vähän liikaakin, koska löysin sieltä vaikka vähän sun mitä. Primarkin jälkeen kävimme vessassa Mark & Spencerin alakerrassa ja tarkoituksenamme oli mennä kahville, jonne menimmekin, mutta minun osaltani kahvittelu muodostui kaksin kerroin käpertymiseen ikävän mahakivun vuoksi. Se eilinen pizza! Tuntui kuin mahassa olisi ollut painava kipeä kivi.

Mentiin hotellille ja loikoiltiin siellä joitakin tunteja ja sisko haki meille välissä ruokaa sinne, ja sitten ajattelin että nyt riitti ja ei kun särkylääkettä ja takaisin kaupungille. Käytiin vielä vähän Primarkissa shoppailemassa (heh) ja sitten vain maleksittiin keskustassa ja otettiin valokuvia ja tunnettiin sieluissamme Lontoon syke.

Lähtöpäivänä herättiin aikaisin ja aamupalan jälkeen ajettiin bussilla King's Crossin (?) juna-asemalle, joka kuulemma on jossain Harry Potter - leffassa. Sitten tunnin tirsat hotellilla ja nyyh, nyyh, checkout, ravintolaan syömään ja metrolla lentokentälle. Ja siellä hengailua ja sitten koneeseen ja sitten Suomeen ja kello 02:00 kotiin ja se oli sellainen reissu, se.