Kesäloma

Olen ollut viikon reissussa ja nyt on suloista olla kotona. Oman ukkokullan ja rakkaiden kissojen luona, omat tutut tavarat ympärillä.

Kotiseutuhenkinen reissuni alkoi viime viikon lauantaina Helsingin Mikonkadulla, jossa hypättiin tilausbussiin isän puolen suvun kanssa. Ei koko suvun, mutta oli meitä Ville ja minä, siskoni, ukin veli, hänen vaimonsa ja kaksi tytärtä lapsineen. Tyttäret ovat siis isän serkkuja ja heidän lapsensa sellaisia teini-ikäisiä, pikkuserkkujani. Sitten oli isän kaksi muuta serkkua ja toisen serkun puoliso. Joensuun lähellä rajalla kyytiin hyppäsivät vielä tätini sekä äiti, isä ja pikkusisko. Erinäisten selkkausten jälkeen päästiin sekä Suomen että Venäjän rajan yli, matkaseurueemme kutistuessa kahdella hengellä passiongelmien vuoksi. Tuntui niin kuin oltaisiin siirrytty vuosikymmeniä taaksepäin, oli Neuvostoliitto ja vaikea rajanylitys ja rajan takana elettiin jotain vuotta 1950. Oli vanhoja puunvärisiä taloja ja huonoja teitä ja niin suloista vinksahtanutta rappioromantiikkaa, että kyllä siellä sielu lepäsi, tai kuten Ville totesi, tää on mun sielun maisema, kaikki sopivasti rempallaan.

Yövyttiin hotelli Sortavalassa, ajeltiin lada-taksilla kämäisiä metsäteitä, juteltiin ja naurettiin ja löydettiin ukin ja sisartensa lapsuudenkoti. Iltaisin käytiin tutustumassa Sortavalan yöelämään ja juotiin viiniä ja kaljaa ja juteltiin ja naurettiin lisää, ja ihmeteltiin miten siellä kaiken sen laittamattoman ja ränsistyneen ja törröttävien talojen seassa oli kauppojen seinässä neonvalokyltit, ne eivät kuuluneet sinne ja olivat jotenkin liikuttavia, kun kuitenkaan kaupoissa ei oikein ollut kuin viinaa, makeisia, juustoa ja sianpäitä.

Maanantaina jatkoin vanhempieni luokse ja olin siellä tähän päivään. Sain nauttia maalaiselämästä kaikilla mausteilla: vierailu mummon luokse, pitkä ihana päivä rakkaan ystäväni ja kummipoikani kanssa, sieniretki äidin kanssa, kävelylenkit ja keskustelut siskon kanssa, vierailu kummeilleni heidän söpöä pikkuista kissanpentuaan katsomaan, kosmetologilla käynti, leffailta perheen kanssa ja tänään ennen lähtöä vielä ukin moikkaaminen. Nukuin kymmenen tunnin unia ja nautin.

Kotona järjestelin ensi töikseni korulipastoni, jonka olin kyllä ennen lähtöänikin järjestellyt, mutta "maailman tuhmin kissa Kirppu" oli jostain käsittämättömästä mielenoikusta käynyt tuhoamassa sen. Nyt on taas korut järjestyksessä ja tein pyhän päätöksen, että kun minulla kerran on paljon ihania (rihkama-)koruja ja kun ne nyt ovat vielä helposti saatavilla kauniissa järjestyksessä, on synti ja häpeä jumittaa joka päivä samoissa. Uusi koru joka päivä, on minun uudenvuoden lupaukseni.