perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kissani mun

Mietin tänään, miten rakastankaan tuota meidän Winstonia. Kirppuhan sulatti sydämeni heti meille tultuaan, ja miten kukaan voisikaan vastustaa sitä isosilmäistä pikku pulleroa, jonka mielestä ihmiset on ihaninta mitä maailmassa on. Ihmiset, ihmiset, oi rakkaat ihmiset, te ylväs rotu, miettii pikku Kirppu joka päivä ja haluaa olla sylissä. Tai kun nukutaan niin jalkojen päällä. Aina kun vaihdetaan asentoa se hyppää pois, vain hypätäkseen kohta uudestaan. Heti kun joku istuu sohvalle Kirppu pomppaa viereen. Ihanaa, ihmisseuraa! Winstonhan on ollut ihan eri maata, ensimmäisen vuotensa se hyppi yöt mouruten ovenkahvoihin, raapi ja oli kaikin puolin inhottava. Sitten jossain vaiheessa se lopetti nuo temppunsa mutta en minä siitä silloinkaan oikein pitänyt. Olin ehkä jollain tapaa kiintynyt, annoin ruokaa tietenkin, raikasta vettä, puhtaan hiekkalaatikon. Mutta ei mun ikinä tehnyt mieli silittää tai paijata sitä. Oli vähän sellainen tilanne, että siedimme toisiamme mutta siinä se.

Tammikuisen Barcelonan matkamme jälkeen Winston on ollut ihan mahdoton pehmo. Hyppää sänkyyn viereen ja asettuu tyynylle kehräämään. Tai onhan se varmaan aiemminkin ollut tuollainen, mutta minua ei vain ole kiinnostanut. Se ensivaikutelma jonka hänestä sain oli niiin huono. Tänään havahduin yllättyneenä siihen miten lässytin ja lepertelin Winstonille, makoilin sängyssä ja se kehräsi onnellisena silmät kiinni vieressä, hyr, hyr. Annoin sille käteni puskettavaksi ja se puski sitä onnellisena hassulla lyttynaamallaan, voi miten kostea sen nenä oli, ja karhea kieli. Ihana kisunen.

Kaikki olisi ollut liiankin autuasta hullun kissatädin talossa, ellen olisi yhtäkkiä muistanut, miten vain pari tuntia aiemmin karjuin aamukäheällä äänelläni Winston turpa kiinni, turpa kiinni, HILJAA, nyt annat mun nukkua, mulla on yövuoro!. Ilmeisesti perustelut olivat niin hyvät että Winston antoi nopeasti anteeksi tylyyteni. Toivottavasti naapuritkin.

2 kommenttia:

  1. Voiko Sir Winstonia rakastaa? Hmmph. Mutta toisaalta, Kirpun seura varmaan tekee vanhalle herralle hyvää ja luonnekin tasoittuu pikkuhiljaa.

    Blogissani olisi pieni tunnustus sinulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitti kaveri tunnustuksesta! :)

    Varmasti Kirppu on suorastaan pelastanu sen. Luulen että sen ongelma oli aiemmin hemmetinmoinen tylsyys. Eihän sellaista jaksa!

    VastaaPoista

Mitäs mietit?