Ei mitään paskaa vaan hyvät feng shuit sekä kelpo ihmisvihaaja kissa

Viimeinen vapaapäiväni kääntyy iltaan. Viime aikoina olen lähes poikkeuksetta tuntenut suorastaan surua vapaiden päätyttyä. Tulee ihan yläaste- ja lukioaika mieleen, kun aina sunnuntaisin masensi. Tuntui että olisi pitänyt ympätä kaikki maailman kiva sekä hyödyllinen siihen yhteen ainoaan päivään, ja vähemmästäkinhän sitä lamaantuu eikä saa tehtyä mitään. 

Eilen oli kiva ja jotenkin perinteikäs päivä, en tosin tiedä kenen perinteiden mukaan mutta kuitenkin. Tein lohisoppaa, siitä tuli kermaista, suolaista ja rasvaista, hyvää. Ulkona lumet sulivat ja maaliskuun aurinko helotti. Villen tultua töistä syötiin soppaa ja lähdettiin reilun tunnin kävelylle Munkkiniemeen ja Pikku Huopalahteen. Aika hulppeita asumuksia on Munkkiniemessäkin, ei voinut kuin todeta ystäväni lausahduksen että On rahhoo, on rahhoo. Kotona katsottiin leffa, tai minä tietysti nukahdin, ja heräsin sitten jossain vaiheessa ihan vittuuntuneena. Jupisin mielessäni, että arvasin että se sohva ja huopa - yhdistelmä oli virhe...

Saadaan 99 % varmuudella se rivitalokämppä, josta viimeksi kirjoittaessani mainitsin. Tai kai se on jo varmaa, mutta kun ei olla vielä kirjoitettu vuokrasopimusta niin yritän paukutella henkseleitä vähän matalammalla profiililla. 5.4. mennessä pitää kirjoittaa se soppari; kirjoitetaan luultavasti ensi viikon tiistaina, toinen päivä. Sitten kesäkuun ensimmäinen päivä pääsee muuttamaan! Jos asiat menevät niin kuin niiden toivoisi, ehditään asettua taloksi melkein kolmen kuukauden ajan, ennen kuin vauva syntyy.

Muutto ahdistaa jo vähän, vaikka ollaankin päätetty palkata muuttofirma. Olen suunnitellut jopa kirjoista luopumista, ei kaikista tietenkään, mutta noista joistain kirjaston poistomyynnistä hamstratuista, joita en tule koskaan lukemaan ja joiden jälleenmyyntiarvokin on nolla. Sitten iskee hirveä paniikki - kirjoja kaatopaikalle?? Mutta ehkä pitää vain kovettaa itsensä. Kaiken epämääräisen sälän heitän mäkeen ja vaatteet Uffille. En halua uuteen kotiin mitään epämääräistä paskaa, haluan että uudessa kodissa on hyvät feng shuit!

Olen myös mietiskellyt yhtälöä kissat + vauva. Winstonista en ole huolissani, siinä asuu sellaisissa määrin kelpo ihmisvihaajaa että ei varmasti tule tuottamaan vauvallekaan mitään harmia. Mutta Kirppu, voi Kirppu... Voin hyvin kuvitella, että se kaikessa ihmisrakkaudessaan menee vauvan päälle makaamaan sitteriin tai vaunuihin. Myös pinnasänky varmasti kiinnostaa.  Googlailin aiheesta ja useilla eri keskustelupalstoilla oli yhteensäkin vain muutama ikävä kokemus kissojen ja vauvan yhteisasumisesta, mutta ei tällaisessa asiassa tietysti haluaisi mitään riskiä ottaa. 

 

Mietin, että kun uusi kotimme on tosiaan kaksikerroksinen, niin onnistuisikohan jotenkin evät kissoilta yläkertaan pääsy. Alhaalla on keittiö, eteinen, tuulikaappi, vaatekokemero ja eteinen, onhan siinä jo kisuilla lääniä. Jos heti muuton alussa torppaisi makkarit vain ihmiskäyttöön niin voisi onnistuakin, kaiken sen muun uuden ja oudon muassa. Nythän kissat nukkuvat ainakin osan yötä vieressämme ja sen sänkymme on näköinenkin - karvoja, karvoja, karvoja! Vaihdan lakanoita tiuhaan ja silti petivaatteet vain tuntuvat suorastaan kasvavan karvaa... Olisi siunattu ajatus, jos makkari olisi oransseista haituvista vapaa alue! Paitsi tietenkin, jos vauvalla sattuu olemaan oranssi tukka, heh.