On tullut kirjoitustaukoa. Väsymys, ensin, ja sitten ajatus siitä, että mitä järkeä kirjoittaa. Luin vanhaa blogiani ja tunsin noin minuutin ylpeyttä ja haikeutta ("Että olinkin nuori ja rohkea!"), kunnes myötähäpeä hyökyi päälle. Hyi mitä avoimuutta. Salasanasuojaus pysyy.
Ville oli laivalla ja toi minulle hajuveden, joka on nyt yksi rakkaimmista kapistuksistani. En ole ikinä ennen saanut Villeltä mitään tuollaista - naisellista ja turhaa. Olen tuoksunut uudelta hajuvedeltäni, ihmetellyt sen vierautta, tajunnut että minussa se on, muistanut että se on lahja Villeltä ja hymyillyt itsekseni.
Tänään tein vähän hämykeikan yhteen Kruunuhakalaiseen hienostokerrostaloon. Piti viedä avain kissanhoitajallemme, joka ei ollut kotona, ja talossa on vain ovipuhelimet. Vartin verran jouduin steppailemaan kylmissäni pihalla, ennen kuin pääsin luikahtamaan naapurin kannoilla. Siitä kävelin Hakaniemen Sokokseen, ostin herkkuja tähän yövuoroon. Menin torille 51-bussin päätepysäkille, kuski sanoi ensin "vielä vartti en ota vielä kyytiin", mutta näki sitten tärinäni ja sanoi "vai onko sulla kylmä" ja kun sanoin että "on, hirveän", päästi mukanaan kylmään pimeään bussiin istumaan. Töissä ryntäsin heti kahvipannulle ja työkaveri nauroi, sinä se tuut innokkaana töihin.
Sunnuntaina kävin rakkaan ystäväni kanssa elokuvissa katsomassa kotimaisen pätkän Kerron sinulle kaiken. Se kertoo transsukupuolisesta naisesta, hänen elämästään elämänmuutoksen jälkeen, oman paikan hakemisesta, inhottavien ihmisten ahdasmielisyydestä, joka kai johtuu pelosta?, suhteesta tyttäreen, perättömistä valheista jotka satuttavat. Myös hyvyydestä, hyvistä ihmisistä ja hyvistä teoista, sekä melkoisesta arjen rohkeudesta. Harmitti kovasti elokuvan jälkeen, miten maailmassa onkin ahdasmielisiä urpoja ja miten tyhjät tynnyrit saavatkin kolista eniten, miten jollain on oikeus omilla sanoillaan satuttaa toista. Ja sitten mietin taas, että pelosta kai se ahdasmielisyys johtuu? Että kaikki seksuaalisesta normi-heteroudesta poikkeaminen on samaa kuin pedofilia ja sadismi... Samoin kuin kaikki maahanmuuttajat tietysti tekevät kunniamurhia päivät pääksytysten ja suunnittelevat harrastuksenaan terrori-iskuja.
Kävin viikko sitten hammaslääkärillä tarkastuksessa ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Hammaslääkäri kauhisteli hammaskiven määrää ja suuhygienisti teki parhaansa, mutta kehotti vielä varaamaan uuden ajan. Reikiä oli vain yksi! Olen ihan positiivisesti yllättynyt.
Päivällä, kunhan olen nukkunut pari tuntia, lähdemme Villen kanssa kotikonnuille. Tulee taas tiukka aikataulu, mutta kivaa silti päästä vähän pois Helsingistä. Sitten on kiva tulla takaisin.
Vanha blogi oli aivan ihana. Juuri vastikään mietin, että pääsiskö sitä vielä lukemaan... Minä, melkein keski-ikäinen äiti-ihminen ihastuin siihen. Enkä edes muista, kuinka sinne päädyin. Mutta hyvä se oli! -Kirsikka
VastaaPoistaVoi, kiitos! Itselläni korvat punoittivat vanhan blogin parissa... ;) Vaikka olihan siinä jotain erityistä suoruutta ja vilpittömyyttä, jota tästä nykyisestä puuttuu.
PoistaHämykeikka ilman minua. Ai että. Kahdestaan niiden tekeminen tuntuu jotenkin paremmalta (en voi sanoa oikeutetummalta enkä normaalimmalta, koska se ei olisi totta): yksin tuntuu oudolta toimittaa tuollaisia ihmekeikkoja.
VastaaPoistaMutta onnistuit keikallasi, hieno juttu. Kyllä mekin vielä joskus kiskaistaan jokunen keikka, toivottavasti ja valitettavasti samaan aikaan.
K
Joo, yksin on kyllä vähän turhan hämyö toteuttaa tuollaisia "keikkoja" :D Eiköhän näitä taas yhdessäkin tule! ;)
Poista