Eilen olimme Villen kanssa Turussa. Lähtiessämme paistoi aurinko ja oli mitä kaunein pakkaspäivä. Paluumatkalla tuiskutti vaakatasossa. Kevät Suomessa - sydän! Sää sotki vähän Turku-aikaammekin, kun tuiskussa kävellessä fiilikset laskivat ja paluumatkalle piti lähteä aikaisin. Oli kuitenkin ihana nähdä siskoa, niin kuin aina, hauskoja juttuja ja hyvää ruokaa, kaunis Turku ja rakas rakas oma sisko.
Tänään nukuin myöhään ja näin filmaattista unta, jossa tein suolaisia lettuja. Herättyäni piti siis käydä kaupassa ja rueta letun paistoon. Laitoin täytteeksi jauhelihaa, riisiä, fetaa, sipulia, vähän tomaattia, paljon mausteita, päälle emmentalia. Tuli hyviä.
Äsken käytiin Villen kanssa yli tunnin lenkillä. Sanoin, tää on oikeestaan mun unelmista, oman miehen kanssa lenkillä aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Ville kysyi, eikö onni olisi täydellinen kun voisin vielä työntää vaunuja samalla, mutta yllätyksekseni - tuossa hetkessä oli onni, ihan noin, kahdestaan.
Hammas vaivaa taas, kipu on levinnyt korvaan. Pitää hakea pakastepussi helpottamaan, särkylääkettäkään ei voi koko ajan syödä. Torstaina pääsee tohtoriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?