Äkkilähtö maalle, siskon seurassa ja vielä vähän perhejuttuja

Onpas paljon taas sattunut ja tapahtunut sitten viime kirjoittelun! Viikko sitten, torstaina, heräsin uuteen päivään normaalisti ja elin aamun aikeissa käydä päivällä lenkillä, siivota kodin ynnä muuta arkipäiväistä, kun ekstemporee äitin kanssa puhuttuani keksinkin lähteä heille kylään. Tuli vähän kiire, kun aikaa bussin lähtöön oli kaksi tuntia ja olin ihan seinästä repäistyn näköinen, tavarat tietysti pakkaamatta ja kaikki ihan hujan hajan, ja meiltä kuitenkin kestää parhaimmillaankin yli puoli tuntia siirtyä keskustaan. Vauva onneksi nukkui ja niin saatoin äkkiä laittaa itseni ja tavarat ja vasta vähän ennen lähtöä herättää pilttini syömään, ja sitten ei muuta kuin nokka kohti kaupunkia.

Matkustin ensimmäistä kertaa sellaisella Onnibussilla ja aion kyllä suosia sitä jatkossakin. Hinnaltaan kolmasosa siitä mitä Matkahuollon kyydit ja matka meni joutuisasti, kun puolivälissä matkaa oli 40 minuutin pysähdys. Silloin palkitsin itseni cappuccinolla ja saatoin hetkeksi ottaa Naken pois rintarepusta, ja tuo hetken hajurako teki varmasti hyvää meille molemmille.

Maalla aika meni nopeasti, vaikken mitään erityistä tehnyt. Pienimuotoisesti auttelin äitiä kotihommissa, kävin lenkillä ja valmiiseen pöytään, vierailin Villen vanhemmilla, skypettelin pitkät puhelut Lontoon siskon kanssa ja tapasin mummoa. Nukuin hyvin ja otin aamulla vauvan viereen. Nautin nähdessäni hänen nauttivan huomiosta ja hellyydestä ja kaiken kaikkiaan vietin ihanan pikku loman. Ville oli samaan aikaan risteilyllä kavereidensa kanssa ja oli kivaa myös se kun kummankaan ei nyt tarvinnut olla yksin kotona. Vaikka enhän minä tietysti enää ikinä ole yksin vaan vauvan kanssa, mutta eipähän se juurikaan pimeänpelkooni auta.

Tulimme takaisin kotiin maanantaina, Ville oli meitä vastassa. Haettiin pizza ja vietettiin koti-iltaa, jonka päätteeksi Ville nukahti sohvalle ja minä ajoin hänet siitä sänkyyn Lost-katsomoni tietä. Kolmas kausi jo menossa!

Tiistaina nukuttiin koko perhe myöhään ja käynnistettiin sitten suursiivous. Jokunen tunti siihen meni ja sitten meinasikin jo tulla kiire käydä kaupassa ennen ystäväni tuloa. Olemme tämän ystävän kanssa lapsuudenystäviä, mutta nyt vasta viime vuosina taas löytäneet toisemme uudestaan hänen muutettuaan länsirannikolta lähemmäs Helsinkiä. Oli ihanaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia, pari tuntia meni kuin siivillä keittiön pöydän ääressä herkutellen ja jutellen. 

Eilen nukuimme taas myöhään, story of my life, ja lähdimme aamuhommien jälkeen Nakke-neidin kanssa kaupungille. Veronpalautukset jo taskussa polttelivat, eh he. Ostin joitakin joululahjoja ja itselleni puuterin ja The Body Shopin suihkugeelin, ja sitten olikin aika tavata siskoni vakkaripaikkamme Tang Dynastyn edessä. Tunti tehokasta lounasbuffet-aikaa, hyvin ehti vetää miljoona rullaa sushia ja minä vielä imettää vauvan invavessassa, tuossa viehättävien ruokailutilojen ykkösessä. Sitten vielä pyörittiin kaupoilla pari tuntia, saatiin älyttömiä naurukohtauksia ja kuuden maissa saavuttiin meille.

Meillä vähän huilattiin, minä lypsin maidot, laittauduin ja valmistuttiin iltaan: Tavastia ja The Sounds kutsuivat! Koin täysin järjetöntä eroahdistusta Nellistä jo ennen kuin pääsin ovesta ulos, mutta samalla teki hyvää olla pitkästä aikaa laittautunut ja kulkea ilman iänikuista rintareppua, joka vetää hartiani kieroon ja saa kivun pesimään selkärangan päälle.

Keikka oli hieno! The Soundsin musiikki soi mulla mp3-soittimesta koko kesän 2010, mutta sen jälkeen en ole sitä kuunnellut ja uusia biisejä oli tietysti ehtinyt tulla. Ihastuin laulajaan, hän oli ja varmaan on sellainen reteä muija joka kiroili paljon, pyöritteli mikrofonia kuin lassoa, veti röökiä kappaleiden välissä ja läiskytti itseään reiteen. Tykkään siitä, että naiset eivät ole vain kauniita ja etäisiä vaan tuollaisia hikisiä ja voimakkaita energiakimppuja, jotka katsovat silmiin ja seisovat suorassa. Olipas outo ja etäinen kuvaus naisista, tuosta vieraasta ihmisryhmästä...

Tänään vähän väsytti aamulla, kun piti herätä aikaisin neuvolaa varten. Villen pommiin nukkumisen takia meinattiin lopulta myöhästyä kokonaan ja kyllä savu nousi korvista kun kaasutettiin terveysaseman pihaan, mutta onneksi ei kumpikaan olla pitkävihaista sorttia... Nakke sai piikin kumpaankin reiteen ja kehuja terhakkuudestaan. Painokin ylittää kohta viiden kilon rajan vaikka hänen syntyessään pienenä untuvaselkäisenä linnunpoikasena ajattelin, ettei tuo maaginen puolet kympistä tule koskaan täyteen.

Neuvolan jälkeen käytiin megaostoksilla ruokakaupassa ja nyt on ihanaa, kun päivän velvollisuudet (pyykkivuoro, kauppa, neuvola) on takana, koti on siisti ja Ville tekee meille ruokaa. Täydellisessä maailmassa ehdin syödä sen ennen kuin vauva herää, mutta, no, niin.