Tänään on paluu arkeen, kun Villen lomaviikko on ohi ja iltavuoroon tiensä käy. On ollut kivaa kun Villekin on ollut kotona, ja vaikkei olla mitään erityistä tehtykään, syöty vaan hyvin ja oltu, niin on minustakin tuntunut ihan lomalta. Monena aamuna on käynyt niin, että Ville ja Nakke ovat jääneet nukkumaan ja minä olen jo edeltä hipsinyt alakertaan, ja olen kyllä nauttinut niistä muutamasta ikiomasta tunnistani! Syönyt rauhassa aamupalan, katsonut Lostia ja lypsänyt maidot, laittautunut rauhassa. Eli samat jutut kuin muinakin aamuina ilman aamukitinäisen vauvan viihdytys-/nukutusvastuuta. On myös jotenkin niiiiin suloista, miten makkarin unenlämpimässä pesässä tuhisee pieni Nakke isinsä kainalossa, niin kuin on tuhissut jo ensimmäisestä sairaalayöstään asti. Sitten välissä oli taukoa, jolloin Nakke ei oikein asettunut jäämään ilman minua (=hinkkejä), mutta nyt taas imetysvälien vähän pidennyttyä on isin kainalossa pienellä hyvä.
Perjantaina emme juhlineet rakkaan Suomen maamme 96-vuotista itsenäisyyttä oikein mitenkään, paitsi toivottelemalla toisillemme hyvää itsenäisyyspäivää vähän joka käänteessä... Söimme arkisesti lounaaksi tonnikalasalaattia ja päivälliseksi munakasta (ja iltapalaksi tuhteja lämpimiä voileipiä, ettei nyt liian terveelliseksi mene!), minä kävin vauvan kanssa tuolla sohjossa tarpomassa reilun tunnin lenkin, katsoimme telkkaria, saunoimme. Minä kävin tällä kertaa ensin ja takaisin tultuani Ville laski juuri nukkuvaa kapaloitua vauvaa sylistään ja laittoi sormen suulleen hyssytykseksi, ja niin hölmöltä kuin se kuulostaakin tuohon hetkeen kiteytyy se, mitä minä tiedän onnellisuudesta. Saunan lämpö ja raukeus lihaksissa, oma rakas mies ja meidän syvä liittomme, tämä kaikista riidoista ja kaikesta riippumaton yhteen hiileen puhaltaminen ja se että me olemme me, hyvä tiimi, ja meillä on tuo ihana vauva.
Lauantaina paarustin vauvan kanssa kauppaan ja takaisin tultuani tein varsinaista pikaruokaa: pekoni- ja kanasilppua pannulla kypsennettynä, mukaan jalapeno- ja paprikakuutioita, joukkoon mausteet ja ruokakermaa sekä toisessa kattilassa kypsynyt riisi. Nam! Ilta menikin sitten syödessä, pyykkiä pestessä, tv:tä katsellessa ja minä makasin pitkän tovin piikkimatolla, mikä laukaisi ihanasti jäykkää selkääni.
Eilen nukuimme taas myöhään ja herättyämme aloimme siivouksen. Naken kummisetä tuli äitinsä kanssa meille käymään ja vaikka hän on nähnyt kotimme ties minkälaisessa kaaoksessa eikä varmasti voisi vähempää välittää, oli kuitenkin kiva siivota ikään kuin vieraita varten. Nyt ei taas moneen päivään tarvitse. Nakke nukkui melkein koko vierailun repussaan ja heräsi sitten tyytyväisenä katselemaan ja sylejä kuluttamaan. Hän on oikea miss vieraskoreus, säästää kitinät äitille ja isälle...
Illalla lähdimme vielä Jumboon. Villellä oli lahjakortti jolla hän valitsi repun, ja sitten ostettiin kumpikin muutama joululahja sekä kotiin vähän ruokaa, ja minä hirveän kasan kynttilöitä. Kotona linnoittauduimme sohvalle herkkujen kanssa ja katsoimme elokuvan The Butterfly Effect. Suosittelen! Olen katsonut sen aiemminkin monta vuotta sitten (asuimme Varkaudessa ja se tuli muistaakseni tv:stä) mutta hyvin kesti toisenkin katselun, ja kestäisi vielä kolmannenkin. Nakke nukkui sitterissään, paitsi kerran pärähti kovaan itkuun heräämättä siihen kuitenkaan itse, eikä millään meinannut rauhoittua. Mitähän pahaa unta noin pieni voi nähdä... Ja siitä puhe mistä, nyt kuuluu heräilyn ääniä joten hyökkään äkkiä laittamaan tutin, jos vaikka saisin vähän jatkoaikaa--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?