musiikkimuistoja ja vapaapäivien juttuja

Vapaapäivä. Koti on siisti ja hiljainen, olen yksin kotona. Zen Cafe soi ja täällä on tilaa hengittää. Zen Cafen musiikki tuo mieleen muistoja ajalta jolloin en ollut äiti, jolloin mietin pitkään ennen kuin puhuin, olin epävarma, olin onnellinen, olin levoton, olin onneton, join joka viikko punaviiniä, söin monta päivää voileipiä päivälliseksi, en sanonut mitä ajattelin, sanoin heti mitä ajattelin, olin muutaman vuoden nuorempi ja muutamaa kokemusta köyhempi. Ihanaa että on tuo sama musiikki nyt, tässä varsin eri tilanteessa.


On ikävä Nakkea, mikä on kyllä pöhköä. Ja virkistävää kaiken tukehdun läheisyyteesi -vaiheilun jälkeen.


Viime vapaat olivat juuri niin kivat kuin olin ajatellutkin! Sunnuntaina käytiin siskon kanssa kiinalaisessa syömässä ja mentiin siitä teatteriin. Ilta ilman velvotteita, ilta kepeää keskustelua ja vapautunutta naurua. Se maistui hyvältä.


Maanantaina istua napotettiin Naken kanssa jo aamuyhdeksältä autossa ja hurautettiin Jyväskylään toisen siskon luo. Mitä parhainta laatuaikaa! Käytiin syömässä ja tapasin siskon poikaystävän ensimmäistä kertaa, ja parituntinen hujahti herkutellessa ja tutustuessa. Illaksi olin varannut jättipussin karkkia ja vielä sipsejäkin, mutta nukahdin yhtaikaa Naken kanssa ennen kuin pääsin aarteisiini käsiksi. Vedin sitten sipsit seuraavana päivänä ajaessani ja sipsit illalla töistä tultuani. Röyh.