Tämä päivä on hujahtanut! Olin aiemmin suunnitellut, että tänään vapaallani menemme Naken kanssa uimaan. Eilinenkin kuitenkin kiisi sellaista vauhtia että iltaa kohden alkoi tuntua, että tekisikin hyvää viettää oikein sellainen tavallinen hidastempoinen kotipäivä puistoiluineen, leikkeineen ja tylsine rutiineineen.
Alku oli lupaava, herättiin Naken kanssa vasta yhdeksältä. Ville oli jo noussut aamupalalle, kahvin tuoksu leijaili yläkertaan asti. Aamupalan jälkeen Ville jatkoi jo aiemmin aloittamaansa kirjahyllyn tyhjennysprojektia. Minä kuorin ja pilkoin kasviksia lohisoppaan ja Nakke mennä töhötti keittiöön ja olkkarin väliä lelujaan esitellen. Kotoisaa ja rauhallista, eikö?
Siitä eteenpäin aika kuitenkin sai siivet, kuten niin kuluneesti sanotaan. Käytiin Kontissa sopimassa huonekalujemme hausta, ja samalla löydettiiin meille uusi kirjahylly ja klahvikirjoituspöytä. Olin kiukkuinen ja kireä, tultiin kotiin syömään, Nakke meni unille ja Ville töihin, Nakke heräsi, lähdettiin taas Konttiin ja samalla muillekin asioille, pyörittiin kaksi tuntia hommia hoitaen, kotiin syömään, puuuuh supistuksia, supistuksia. Sitten ei kun lattialle leikkimäään ja kohta olikin jo Pikku Kakkosen, tuon iltojemme pelastajan, aika. Katsottiin ja halittiin ja Nakke melkein nukahti. Iltapuuro ja samantien unille, ja nyt olen tässä, pää höyryää vieläkin, tutit kiehuvat desinfioitumassa, teeleipä tuoksuu uunissa, tuttivedestä otan teeheni.
Ihmettelen aikaa ja yritän muistaa miksi olin päivällä niin kiukkuinen, yritän muistaa hetkiä mutta koko päivä tuntuu sulavan yhdeksi käsittelemättömäksi massaksi kuin eriväriset muovailuvahat. En saa otetta mistään joten ei kai tässä muuta kuin tee + teeleipä + sohva + eräpäivä romaani loppuun = tunnin päästä kuuluukin jo kuorsaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?