perjantai 12. lokakuuta 2012

Myötätuulta

Virkistävä matka kotikonnuille takana. Hyvää aikaa siskon kanssa, maailman tyhmimpiä juttujamme ja se ihana yhteinen nauru, paljon Yatzy-noppapeliä, kävelyitä pitkin metsää, saunomista, vierekkäin nukahtaminen. Ja sitten: sisko lähti ja minä jäin kolmestaan vanhempieni kanssa, ja tajusin, etten ole ollut ikinä koko elämässäni noin paljon yksin äitin ja isän kanssa. Joitain lyhyitä automatkoja, nuorempana ehkä satunnaisesti yön yli jos molemmat siskot sattuivat olemaan yökylässä, pieniä hetkiä. En tuolla tavalla, monta päivää. 

Olin tottakai silmäterä ja kullannuppu, heh he. Oli kivaa muistaa taas, miten omien vanhempien kanssa voi jutella niin kuin kenen tahansa aikuisen, ja samalla kuitenkin tietää, että he ovat puskeneet minut sisuksistaan 26 vuotta sitten, ruokkineet ja hoivanneet ja nähneet kun otin ensimmäiset askeleeni. Ja sama pikkuvauva taidan olla vieläkin, hemmoteltava; äiti teki lemppariani kermaista sienikeittoa ja osti vielä lähtiessä ihania tuoksukynttilöitä ja ihanan pehmoisenharmaan kerraston, isä antoi rahaa. 

Mummoa oli ollut ikävä ja ehkä hänelläkin minua; halasimme pitkään. Mummon tyttö. Pieni kummipoikani oli oppinut valtavasti hienoja uusia sanoja ja lauseita ja kun hän pyysi "Anna mulle limppaa" minun sydämeni ihan totta vähän suli, ja olisin antanut hänelle vaikka kuun taivaalta. 
 
Kävin elämäni ensimmäistä kertaa verenluovutuksessa. Olin jännittänyt sitä kauheasti, mutta sitten kokemus olikin  ihan hyvä ja aion kyllä mennä uudestaankin. Ainut epämiellyttävä asia sattui jo itse luovutuksen jälkeen, kun makasin vielä laverillani ja yhtäkkiä iski kamala huimaus, päässä heitti ja huone pyöri ja ajattelin että voi vittu, nyt mä pyörryn. Onneksi se meni kuitenkin aika nopeasti ohi.

Töissä on ollut nyt niin mielenkiintoista, etten tajua miten vuosi sitten pidin tuota kaikkea tylsänä. Yhteistyötä eri tahojen kanssa: fysioterapia, apuvälineyksiköt, tilaukset eri paikkoihin, taksifirmat. Uusi vastuualueeni työvuorot, johon olen vasta perehtymässä. Sitten se, miten jokaisessa vuorossa näkee konkreettisesti kättensä jäljen, kaiken sen hyvän mitä ei ilman minun tekemistäni olisi. Oi kyllä, pidän työstäni, ja olen kiitollinen että näin on.

Tänään kävin aamuvuoron jälkeen kaupungilla. Ostin Changesta suloiset alusvaatesetit ja ajattelin sovituskopissa sekä itseironisesti että ihan vilpittömästi, kyllä suomalainen nainen on hieno... Pitkästä aikaa kävin GinaTricotissakin ja niiden huonolaatuisten teinimallistojen välistä löysin kivat ja napakan oloiset topin ja leggingsit. Accessorizesta vielä meikkipussukka mukaan ja sitten ei kun ruokakaupan kautta kotiin. Ville kulta mussukka oli täällä siivonnut koko kodin ja kun ehdotin että alan sitten tehdä ruokaa, tarttuikin hän kauhan varteen. Lihapullat tuoksuvat ja spagetti kiehuu, illalla on sauna ja mun fiilis: 

2 kommenttia:

Mitäs mietit?