Tuntuu, että elämäni pyörii vain työn ympärillä, mikä tuntuu aika surkealta. Eilenkin unta odotellessani mietin työjuttuja, ihan kivoja sellaisia, mutta voisi kai sitä muutakin miettiä. Olen alkanut nyt kiinnittää tähän huomiota. Toisaalta, kun nämä työpäivät on sellaisia että nukun yhdeksään, ylikin, syön ja pyörin netissä/ katson telkkaria, käyn salilla ja menen töihin, jossa olen kymmeneen asti - niin mitä muuta minä miettisin? Kuntosalia, aamupalaa?
Voisihan sitä haaveilla... Ei jaksa.
Olen tuntenut itseäni riittämättömäksi. Takki on tyhjä. Eilen sain odottamattomia kehuja, hykertelin mutta mietin myös, en minä ansaitse noita. Odotan kuukauden päässä häämöttävää lomaa, vaikka aamulla juuri luin yhdestä blogista miten stressiä hoidetaan arjessa, ei lomalla. Arkeahan tämä elämä on, arki on ihan hyvä, vaikka tuntuukin juuri nyt väsyneeltä, yksitoikkoisia rutiineja noudattavalta samanlaisten päivien pötköltä.
Otsikkoon liittyen: eilen töissä istuin niin vauhdikkaasti tuoliin, että kun olinkin arvioinut etäisyyden vähän väärin ja istuin päistikkaa pöydän kulmaan, saattoi päästä pieni kirosana ja nousta aika tiukka mustelma. Auu.
Joo, arki aina välillä puuduttaa, vaikka ois miten "palikat kohdallaan" omassa elämässä ja mielekästä tekemistä. Itteeni yleensä piristää sit ihan pienetkin muutokset arjessa, lähtee vaikka leikkipuiston sijaan uimaan T:n kanssa tms, pientä. Tuntuu et siel Hesassa ois vaikka mitä kivaa tekemistä ja "arjen piristystä", mutta ehkä siihenkin sitten turtuu? Tai sitten ei vaan ennätä.
VastaaPoistaIte kyllä sorrun liikaa siihen, että sitten kun on sitä ja tätä oon onnellinen, työtä, isompi asunto tms, vaikka pitäs vaan osata olla ja nauttia juuri nyt. Mutta pitäähän niitä "maalejakin" toisaalta olla, haaveita mihin tähdätä. Mistä on onnellinen arki tehty??
-Miia
Hyvin kirjoitit ja pohdit!
VastaaPoistaMuakin piristää kovasti pienetkin kivat muutokset, just että pääsee käymään jossain missä ei niin usein. Olis täällä varmasti tosi paljon tekemistä, mutta oon kyllä laiska lähtijä... Ja sitten kun on paljon iltavuoroo, en osaa ennen niitä lähtee, vaikka hyvinhän siinä kyllä ehtis. Välillä on niin väsyny ja jotenkin turtunu, vaikka silloinhan just kaipais vaihtelua.
Mä harvoin toivon mitään isompaa, tai niin kun että ajattelisin että olisin onnellisempi jos olis enemmän sitä tai tätä. Oon ollu niin vaihtelevissa elämäntilanteissa tosi onnellinen, tai sitten tyytymätön vaikka kaikki palikat olis kohalla. Ajattelen että kaikki lähtee omasta nupista ja joskus väsyneenä toivon vaan että saisin pääni kohdalleen ja osaisin nähä hyvät asiat ja saada niistä ilon...
Mutta samaa mieltä, tavoitteita pitää olla! Musta on parasta jos on aina jokun "projekti" meneillään :)