Ja näin hän kypsyy

Tänään, raskausviikolla 36+0, oli lääkärintarkastus. Olen nyt aivan superinnoissani, koska kohdunkaula oli lyhentynyt ja pehmentynyt ja lääkäri arvioi, että synnytys voi hyvinkin olla edessä tässä parin viikon sisällä! Jihhuu! Luulen että minulle on oikein tyypillistä innostua milloin mistäkin - viimeksi mutteripannuista, nyt kohdunkaulasta... Olen vain niiiin fiiliksissä, ettei kroppani ole supistellut ja kolotellut turhaan vaan koko ajan suorittanut tärkeää tehtäväänsä. Lähipiirini muuten välillä naureskelee, kun saatan intoutua suorastaan hurmokselliseen paatokseen ihmiskehon voimavaroista ja ulottuvuuksista, ja nyt sain tietysti taas uutta vettä myllyyni. Että tuosta noin vain kaikessa hiljaisuudessa hän valmistelee itseään synnytykseen!

Nyt heitän ilmoille veikkauksen: veikkaan, että tyttäremme syntyy sunnuntaina 11.8. eli ensi viikon sunnuntaina.

Lääkäri tosin vitsaili, että aina kun hän veikkaa synnytyksen laskettua aikaa aikaisemmaksi, vastaanotolle tulee kettuuntuneita äitejä jättimahojen kanssa raskausviikolla 41...

Vauva piti taas reipasta jumppaa, niin kuin yleensäkin. Ihana pieni tyttö. Eikä onneksi niin pieni kun olin pelännyt vaan kuulemma ihan normaalin kokoinen tyttönen. Illalla käytiin kaupoilla ja Ville osti pikkuiselle jo fillarin. :-D Sitten ostettiin ne mitä suunniteltiin eli amme ja auton turvaistuin. Ja ruokaa, ja herkkuja. Painoni on noussut sitten viime neuvolan kilon viikossa ja raskauden alusta 16 kiloa, mikä tietysti sai lääkärin pitämään ystävällisen mutta vakavamielisen saarnan, mutta en jaksa enää tässä vaiheessa välittää. Koko raskaus on mennyt niin hyvin että viis pienestä läskiydestä.

Painodissauksen vastapainoksi sain lääkäriltä kehuja siitä, ettei ole turvotusta ja että - hahahahahahahahahaha - liikun ketterästi. Vieläkin naurattaa. Tuntuu että on kyllä ketteryys kaukana...