tiistai 30. heinäkuuta 2013

Listoja

Luin jostain, että viimeisillä raskausviikoillaan tulevat äidit eivät pysty ajattelemaan muuta kuin vauvaa ja tämä pätee ainakin minuun. Olen jo vuosia lukenut useita vauva-/perheblogeja, mutta samalla vähän kohotellut mielessäni kulmiani niille: että aina vain vauva sitä ja tätä ja tuota, eikö ihmisellä muuta elämää ole. Nyt pidän noita samaisia blogeja nerokkaina: hyvä ympätä osa lapseensa liittyvää hypetystä verkkoon sen sijaan että pulputtaisi sitä koko ajan läheistensä korviin. Ette kuulkaa usko miten jokaisesta asiasta saa aasinsillan vauvaan, tai jos ei saa niin se härskisti tehdään... Ville-parka, meinasin todeta, mutta hyvänen aika, onhan hän isänä aika visusti osallinen eli kuulkoon tyttärestään vain. 

Olen super-, superiloinen siitä, että pystyin olemaan niinkin myöhäisille raskausviikoille reippaana ja touhukkaana omana itsenäni. Muistanette varmaan, miten pitkään inhosin sitä kun ihmiset kysyivät, miten olen voinut tai miten olen jaksanut. Voinnissa tai jaksamisessa ei ollut kerrassaan mitään mainitsemisen arvoista ja koin kysymyksen negatiiviseksi. Mutta kysykääpä nyt! Vastaan...

... Pissattaa, pissattaa, pissattaa. Viime yönä kävin viidesti vessassa.
... Vauva on kova ja kulmikas ja melkein aina vain oikealla puolella. Tähän tyyliin:

Hei maha, kiva yhdeksänkymmenen asteen kulma...

... Närästää. Lääkäri lupasi, että kun tiheä pissahätä alkaa närästys loppuu, mutta, no niin.
... Nivusia särkee. Etenkin istuelta tai makuulta noustessa. Tähänhän olisi lääkkeenä pysyä liikkeessä, ellei:
... Kävelyn myötä alaselkää jomottaa.
... Olen kamalan väsynyt. 
... Kumartuminen ja esim. sängyltä nouseminen on inhottavaa, kun maha ei jousta yhtään.
... Supistaa, etenkin öisin. Hurraa sille, ettei ole ollut menkkoja yhdeksään kuukauteen - buu sille, että kärsin nyt päivittäin menkkakivuilta tuntuvista supisteluista.
... On niin hiki, että suihkussa käyminen tuntuu turhalta. Älkää huoliko kanssaihmiset, kyllä minä kuitenkin käyn. 

Ja sitten kuitenkin: mikäs tässä on ollessa. Äitiysloma ja tyhjä kalenteri, vauvaa varten melkein kaikki valmiina. Vaikka välillä iskeekin paniikki, miten mikään ei ole valmiina ja aika loppuu kesken... Voisinpa tehdä listan vielä siitä mitä puuttuu, nyt kun makuun pääsin:

- Auton turvaistuin. Mutta saatiin Villen kummilta mojova rahasumma myöhästyneeksi häälahjaksi ja ostetaan istuin sillä eli puoliksi tehty jo.
- Itkuhälyttimet.
- En tajua kestovaipoista mitään. Mutta näen ystäväni ihan lähiaikoina ja hän varmasti voi pitää pienen tutoriaalin eri imuista ja muista. 
- Tuttipullo. Haluan sellaisen lasisen ja taidankin tämän jälkeen naputtaa tilauksen menemään.

No niin, rouva stressipetteri, eipä ollut pitkä lista.

Eilen Kättärillä kehotettiin jo vähän miettimään, millaista synnytystä toivoo sekä mitä toivoo tukihenkilöltä. Kätilö kuitenkin muistutti, että on hyvä olla herkkyyttä ja valmiutta poiketa "suunnitelmastaan" tilanteiden niin vaatiessa. Tässä oma - noh - listani - synnytysajatuksista:

- Olisi huippua synnyttää luomuna, mutta koskapa en ole koskaan kokenut synnytyskipua enkä oikein mitään muutakaan kovaa kipua (paitsi korva- ja hammassäryn ja se hermosärky on varmaan kuitenkin erilaista) niin olen ihan fine sen suhteen, jos haluankin kaikki maailman helpotukset jo sairaalan ovilla. Vähän inhottaa ajatella puudutteista tokkuraista vauvaa, mutta siinä tilanteessa on kuitenkin tärkeintä olla itse kuukahtamatta kipuun.

- Villeltä toivon rauhallisuutta ja sitä, että jos sähisen kuin noita-akka tai karjun kuin kylähullu hän ei loukkaannu vaan on siinä rauhallisena ja ymmärtäväisenä. En halua että hän menee kipuuni mukaan mutta myöskään ylimielinen tai ärsyttävän tsemppaava ei saisi olla. Tykkäisin kuulla kehuja tyyliin "oot tosi rohkea/ reipas/ hyvä", muttei niitäkään koko ajan. En  halua silittelyä tai mitään hipsuttelua vaan vankan, lujan läsnäolon, mahdollisesti käden jota puristaa. Ja Villen ei tarvitse katsoa alapäähän!

... Tämä kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta toivon sydämestäni etten kakkaa kesken synnytyksen! Ei tästä ehkä enempää, mutta universumi - olkoon toiveeni kuultu.

- Toivon että voimani riittävät hyvin koko synnytyksen ajaksi ja että jaksan hyvin ponnistaa. Toivon alkukantaista voimaannuttavaa kokemusta tyyliin tässä sitä pusketaan omaa naperoa maailmaan, niin kuin esiäidit kautta aikojen... Toivon etten käperry kipuun vaan osaan ja jaksan nähdä sen tarkoituksen. Toivon etten joudu ajattelemaan "mä en pysty tähän". 

Siinäpä joitain toiveita. Mitään kovin tarkkaa suunnitelmaa en ole tehnyt ja olen siitä vähän ylpeäkin: minä, miss kontrollifani, noin avoimin mielin matkalla suden suuhun!

2 kommenttia:

  1. Ensin pakko kommentoida jossain aikaisemmassa postauksessa ollutta lapio-asentoa kun vauva on niin ylhäällä. Ai kamala :,D. Mutta kun miettii, niin eihän se vastasyntynyt ihan pikkuinen ole ja teidän vauva alkaa olla jo sitä kokoluokkaa. Mutta silti, lapio =D.

    Kaikkiaan ihan ällistyneenä olen lukenut näitä viimeisiä kirjoituksia. Erityisesti tuo mahakuva murti kaikki aiemmat naiivit mielikuvani pyöreästä ja p e h m e ä s t ä vauvamahasta. Jotenkin en ollut edes tajunnut, että sen vauvan todella tuntee mahassa. Luulin, että ne kaikkien intoilemat potkutkin tuntee vaan "hyvällä tsägällä". Heh. Onhan tuo ihan mieletöntä, mitä te raskaanaolevat käytte läpi. Siellä se lapsi kirjaimellisesti kasvaa.

    Sun vaivalista naurattaa, vaikka todellakin myötäelän ja olen sitä mieltä, että pärjäät hienosti. Koska jos nuo jutut oikeesti tuntuisi ylitsepääsemättömiltä niin tuskin jaksaisit julkisesti vitsiä vääntää. Tuo vessahätä on kyllä paha. Yhä suosittelen niitä vaippoja.

    Mikähän muuten miehillä on, kun ne on niin innoissaan kaikista kulkuneuvoista vauvoihinkin liittyen. Ville osti jo sen ihanan pyörän ja täällä kavereilta kysellessä lahjavinkkejä vauvalle niin molemmat "kyselyyn" osallistuneet miehet ehdotti pyörää? Hassua. Todella nätti tuo teidän pyörä kyllä.

    Synnytyksen jätän epäkypsään tapaani kommentoimatta, siihen voin toivottaa vain hurjasti jotain alkukantaista voimaa.


    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei kyllä kumartuminen onnistunu :D En tajua miten se oli niin ylhäällä!

      Niin se on jännä miten odottavat äidit näyttää niin pehmeiltä, vaikka tuollasia kulmikkaita kai muidenkin mahat on. Välillä ihan tuntee kädellä, miten vauva on vain toisella puolella ja toinen puoli on sellainen kimmoisan tyhjä :D Potkujakin tuntee melkein aina kun asettuu aloilleen, ja nykyään tosi usein ne myös näkyy ulospäin. Tänäänkin ripsihuollossa vauva potki koko sen ajan niin että maha tutis :D <3

      Joo ei nuo sinänsä pahoja vaivoja ole! Tai kun tietää että niillä on tarkoituksensa ja kun ei tarttekaan tehdä mitään. Mietin kyllä, miten ihmiset jaksaa olla paksuna ja hoitaa vaikka jotain kaks-vuotiasta??

      Ei vaippoja!!! :D

      Hahahaha, miehet on näköjään niin toiminnallisia :D

      Poista

Mitäs mietit?