Vanhoja ystäviä, uusia huonekaluja ja kevätvillitys

Tein tänään niin hyvää ruokaa että pitääpä laittaa ohje ylös, niin voin sitten myöhemminkin herkutella tällä:

- parin nyrkin kokoiset köntsät (sori mielikuvasta...) kukkakaalia

- puoli purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja (öljyineen) silputtuna

- puoli purkkia valkosipuliöljyssä lilluneita oliiveja (öljyineen) silputtuna

- pari punasipulia silputtuna

- vähän paprikaa

- 500 g perunasipulisekoitusta

- pikkupurkki tomaattipyreetä

- 4 dl ruokakermaa

- n. dl juustoraastetta

- aurajuustoa murennettuna

- paprikamaustetta, ruususuolaa ja pippurisekoitusta

-> Kaikki sekaisin vuokaan ja 200-asteiseen uuniin tunniksi. Nam, nam, nam! Mulla on nyt joku kukkakaalivillitys, harva se ilta sitä dippailen ja olen myös alkanut tunkemaan ruokiin. Aiemmin en voinut sietää kypsennettyä kukkakaalia ja kyllä tänään kun sitä Nakelle keittelin sosetta varten meinasi laatta lentää siitä hajusta, mutta muiden ruoka-aineiden joukossa se on jollain oudolla tavalla ihan tosi hyvää.

Eilen oli paras päivä miesmuistiin. Alkoi taas tietysti tolkuttoman aikaisin ennen seitsemää kiekukaula-Naken toimesta, mutta - enpä olisi ikinä uskonut ajattelevani näin: -jotenkin olen alkanut pitämään näistä aikaisista herätyksistä. En siitä itse heräämishetkestä, mutta vähän kun saan silmiä auki ja aivoja järjestykseen ja näen tyttäreni onnelliset, levänneet kasvot ja kuulen kirkasäänisen jokeltelun, ja kun vielä on kevät ja aurinko paistaa. On kivaa istua Naken kanssa aamuaurinkoisessa keittiössä, kuunnella radiota ja lappaa puuroa reippaan pikku syömärin suuhun ja tietää, ettei ole mennyt puoltapäivää makoomiseen. Sitten yleensä Nakke jo kohta meneekin pihalle unille ja voi nukkua parikin tuntia ja minä saan rauhassa tehdä omat aamuhommani. Tänään olin niin hurja että temmoin juoksutrikoot jalkaan ja yhdeksältä oltiin jo lenkillä! Ei ole vaunujen kanssa juokseminen ihan mun juttu ja kipeän rakonkin onnistuin kantapäähäni saamaan, mutta arvatkaa vaan oliko itsetyytyväisen omahyväinen reipas olo tunnin aamureippailun jälkeen.

(Ville: jos luit tuon aamuylistykseni, niin edelleen tykkään välillä myös jäädä nukkumaan, että ei tässä nyt täysin aamun riemupettereiksi ole muututtu. Vink-vink.)

 

Mutta, takaisin eiliseen. Aamuhommat sujuivat melkein laulellen kun oli kivaa odotettavaa: lounastreffit kaupungilla ystäväni kanssa. Kaksi tuntia aivan hurahti ja juttu luisti niin kuin aina, vaikkei olla tämän vuoden puolella vielä nähtykään. Teki niin hyvää puhua, puhua ja puhua, oli oikein kevyt olo erotessamme. Ihan fyysisestikin tosin, kun ravintola Kiilassa syömämme kana-vuohenjuustosalaatit eivät kovin kummoisia olleet ja vähän jo nälkä kurni ennen kuin pääsimme edes pihalle asti. Voin silti suositella Kiilaa, mikäli etsitte kivaa, kohtuuhintaista ravintolaa Helsingin keskustasta. Ihanat näköalat Mannerheimintielle, kaunis, rento sisustus ja varmaan se ruokakin on ihan hyvää, vaikka meidän salaateissamme kanaa ei oltu maustettu oikein mitenkään eikä mitään salaattikastiketta/ öljyä ollut.

 

Kotiin päästyäni puhkuin rasittavaa tarmokkuutta ja himoitsin sinne, tänne ja tuonne. Ville himoitsi sohvanpohjaa mutta taipui vaimonsa tahtoon ja niin lähdettiin sohvakaupoille! LähtiessämmeVille löysi auton vierestä lompakon ja numerotiedustelun avulla selvitti kelle naapurille se kuului, ja niin oli päivän hyvä työ tehty. 

 

Ostaa päräytimme sohvan! Nykyinen sohvamme on hyvä istua ja varmaan n. kymmenen vuotta sitten oli myös hyvännäköinenkin, mutta nyt se on auttamattoman likainen ja nuhruinen. Olen yrittänyt poistaa likoja mm. marseilles-saippualla ja tahranpoistoaineella ja nyt ne kohdat, joissa ei ole tyyliin kahvia tai punkkua ovat valkoisten laikkujen koristamat, mikä ei varsinaisesti tee sohvasta ainakaan siistimmän näköistä. Nyt kun olen niin paljon kotona ja kevätaurinko armottomana paistaa niin tunnen välillä melkein fyysistä pahoinvointia suttaista sohvaamme katsoessani. 95% valveillaoloajastamme olemme olkkarissa eli siksikin se on huone johon on hyvä panostaa.

 

Olimme bonganneet netistä sohvatarjouksen hintaan 299, mutta paikan päällä juuri tuo sohva ei miellyttänytkään joten vaihdoimme lennosta suunnitelmaa. Myyjä oli hauska mutta omalaatuinen, sanoi esimerkiksi ettei olisi meille sitä halpaa myynytkään, kuulemma edellisenäkin päivänä oli joutunut iskemään nyrkkinsä käsinojan läpi kun piti demonstroida jollekin asiakkaalle miten heikkolaatuista tekoa sohva on... Ei myöskään ehditty edes harkita tinkaamista kun myyjä jo lakonisesti totesi, että saadaan kotiinkuljetus ja vanhan poisvienti samaan hintaan sohvan kanssa. 

 

Iiiiiiiiiiiiiiiiihaaaaaaaaaaaaaaaaaaanaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa, uusi sohva! Olen aamusta asti miettinyt sitä. Ensi viikolla hän on meidän!

 

Eilen hyvästeltiin vanhaa sohvaa pötköttämällä ja nuohoamalla siinä oikein urakalla. Nakke oli vähän ylikierroksilla kotiin palattuamme kun oli äänyt yhdet unet väliin, ja hän vain kikatti hervottomana melkein silmät kiinni. Ihana tyttö! Ja kivempaa tuollainen hepulikikatus kuin väsymysitkuraivarit... Keskiviikkona olimme Villen tädin luona ja sielläkin Nakke oli niin kivasti, mitä nyt tädin sylissä kahvipöydässä istuessaan heitti reteesti jalat pöydälle, heh heh. Saatiin tuolta tädiltä hänelle tarpeettomia kapineita, nimittäin kolme käsin kudottu villamattoa (jos en väärin muista niin Saudi-Arabiasta), kolme Italian matkalta tuotua keraamista maljakkoa joissa on kuvattuna naivistiseen tyyliin alastomia ihmiskehoja, kaksi isohkoa kehystettyä taulua, kaksi painavaa metallista kynttilänjalkaa, suuri punottu kori ja Alessin sitruspuristin... Eli siis ihan tuollaista vaatimatonta vintiltä tyhjennettyä peruskrääsää joka hyvin pitkin hampain tuotiin omaa kotiamme täyttämään. ;-)

 

Loppusöpöily vielä ennen heippoja: arvatkaa mikä on meidän Naken lempiherkkua? Kurkku. Awwww, kurkku! Sitä se jäystää tohkeissaan ja niin suurella keskittymisellä että siinä jäisi aivoleikkausta tekevä kirurgikin kakkoseksi.